Japanissa

Jahas,tänään on 1.4. ja täällä aprillipäivää enää vajaa 2 tuntia jäljellä. Kovin rankkoja petkutuksia ei täällä olla toisillemme ladeltu. Parhaiten läpi mennyt höpöjuttu taisi koskea alastomia kiinalaisherroja tienvarressa odottamassa taksia...

Torstaina loppumatka Matsuyamaan sujui aika mukavasti. Junien vaihtoajat olivat yllättävän lyhyitä. Matkaseurueen suuri koko, vauva rattaissa ja mukana raahattavat matkatavararöykkiöt olivat kaikki osaltaan hidastamassa kulkua. Junien vaihtoja oli yhteensä kolme, joissa aina täytyi kulkea monet portaat/hissit ja läpäistä matkalippuportit. Joissakin vaihdoissa aikaa oli vain muutama minuutti. Hiki siinä välillä kirposi jännityksestä, mutta perille päästiin!

(Toisena Matsuyama-iltana Dogon puistossa)

Pari päivää olemme nyt kerinneet kuljeskella ympäristössä ja ihmetellä Japanin kummallisuuksia. Aapeli on edelleen meistä huomattavasti vetovoimaisin japanilaismagneetti, mutta osan jopa häiritsevästä huomiosta olemme saaneet me muutkin. Markusta ja minua seurasi ruoka- ja päivittäistavarakaupan hyllyjen välissä kaksi pikkutyttöä hurjasti hihitellen ja 'hello, hello!' tervehdyksiä huudellen. Vastasimme tyttöjen tervehdyksiin kohteliaasti takaisin ja jopa vilkutimme, tämän uskoimme riittävän tytöille. Eipä kyllä, sillä tytöt vain innostuivat entistä enemmän, seurasivat hyllyjen lomasta joka askeltamme ja kuskasivat jostain vielä omat äitinsäkin meitä ihmettelemään. Rouvatkaan eivät hyssytelleet tyttäriään rauhoittumaan ja jatkamaan omia touhujaan, vaan siinä hyllyrivin päässä seistä töllöttivät hymyillen niin kauan kunnes olimme huikanneet makean iloiset tervehdyshuudot heillekin. Rouville sentään tämä kommunikaation määrä kelpasi, mutta tytöt jatkoivat vielä meidän ympärillä hyörimistä kassojen läpi aina ulko-ovelle saakka. Huhhuijaa! Mukavahan se tietenkin on, että ulkomaalaiset vastaanotetaan hyvin, mutta liika on kyllä liikaa.

Toinen ulkomaalaisfanitustempaus sattui tänään Matsuyaman linnavuorella. Kolme teinityttöä iski seurueemme kimppuun (minä, Markus, Hiski ja iskä) välittömästi saavuttuamme heidän näköpiiriinsä. Teinit puhkuivat intoa ladottuaan taas tutut 'hello, hello' (äännetään:herohero!) tervehdyksensä meitä kohti, osoittelivat kameroitaan ja pyysivät saada ottaa yhteispotrettikuvan meistä heidän kanssaan. Ohikulkija otti kuvat kaikkien kolmen tytön kameroilla, tytöt kiittivät onnellisena ja kumarrellen sekä keskenään innosta pälpättäen lähtivät tiehensä. Aika outo kokemus.

(Dogon puistoa)

Muilta osin Matsuyama tuntuu kodikkaalta paikalta. Nämä ensimmäiset päivät on kuluneet ennestään tuttuja paikkoja kiertäessä ja kaivattuja makuja maistellessa. Ruokakaupasta on lähtenyt mukaan paljon viinirypäle-esanssituotteita, erilaisia narskutuksia ja riisirullasia. Onneksi ihan kaikkea ei tarvitse keritä (ja ennenkaikkea jaksaa) syödä heti ensimmäisen viikon aikana! Vaikka kova on yritys. Hihih.

Ilmat on olleet melko viileät. Ilman takkia ei ulkona pärjää, iltaisin täytyy muistaa pukea myös käsineet ja lämmin huivi. Seuraaviksi päiviksi on luvattu vähän sateista, mutta jospa se siitä sitten alkaisi vähän lämmetä. Hauska olisi päästä kunnolla piknikille, ilman että huulet jäätyy juomatonkkaan kiinni tai ruoka huuhtoutuu sadeveden mukana talven jäljiltä pystyyn kuolleelle 'nurmi'kentälle.

-Kerttu-