Hiroshima ja shoppailua
Keskiviikkona 5.4. oli aamulla nopea herätys. Klo 8.30 ylös ja yhdeksältä lähdettiin miesporukalla Hiroshimassa käymään. Ensin taksilla satamaan ja sieltä n. 10 aikaan lähti autolautta Hiroshimaan. Kustannussyistä valittiin hitaampi lautta, millä matkakesti 2h 30 min. Tosin eipä meillä minnekään kiire ollutkaan. Siinä ehti katsella hyvän tovin Japanin sisämeren rannikkoa ja sumun seasta esiin työntyviä saaria.
Satamasta suunnattiin ratikalla kohti matkamme määränpäätä eli rauhan aukiota ja Peace memorial museota. Rauhan aukion vieressä hypättiin pois ja käytiin hotkasemassa pikaisesti kareeraisut (intiasta peräisin oleva riisiruoka, missä on maittava curry-kastike). Seuraavaksi suuntasimme museoon, missä näkyikin heti suuret määrät länsimaisia turisteja. Ei lienee muualla Japanissa näe yhtä paljon länsimaalaisia yhtäaikaa. Miellyttävä oli huomata, ettei ydinpommilla ole Hiroshimassa ainakaan museossa ruvettu rahastamaan. Sisään pääsyn hinta oli nimelliset 50 jeniä eli alle 50 centiä kotoista rahaa. Vaikka museon olikin jo aikaisemmin nähnyt, niin katsottavaa kyllä riitti ja huomasin tankkaavani kaikenlaista tietoa ja kuvaavani niin autuaasti, että Veli-Matti ja Hiski joutuivat odottelemaan pitkän tovin museon loppupäässä. Kaiken jälkeen voi vaan todeta, että ihminen on kyllä kaikista turhin olento. Tosin missään ei tietenkään mainittu syitä siihen, miten Jenkit ajautui sotaan Japania vastaan. Eli että Japani hyökkäsi ja aloitti sodan yhdysvaltoja vastaan Pearl Harborissa. : / Halukkaille lisätietoa tapahtuneista.
Museon jälkeen käppäiltiin puistossa ja katseltiin muistomerkkejä. Uusi hieno muistomerkki on atomipommin uhrien muistohalli. Voisipa sanoa että muistomerkin pyhin oli kaikessa komeudessaan mykistävä. Muistomerkki oli iso pyöreä sali minkä keskeltä aukesi näkymä pommin jälkeiseen Hiroshimaan pommin rähäjdys pisteestä. Tämä 360 asteen panoraamakuva muodostui 140 000 (luku vastaa uhrien lukumäärää vuoden 1945 loppuunmennessä) kohokuvioisesta keramiikkalaatasta! Ja tämän salin jälkeen oli näyttö ruutuja, mistä pystyi selaamaan sillä hetkellä 13 738 uhrin taustatietoja. Tietojen kokoamiseen on nähty valtava vaiva. Näistä uhreista löytyi nimi, ikä, taisi olla ammattikin ja lähes kaikista vielä kuvakin! Mykistävää.
Muutapa emme Hiroshimasta halunneet nähdäkkään. Paluulaivan lähtöä odotellessamme kävimme hörppäämässä kalliit kahvit. Takaisin Matsuyamassa olimme puoli 8 aikaan illalla. Kyllä siinä tuli 11 tuntia taasen reissattua naisporukan ja Aapelin vietellessä lepo päivää kotona.
Eilen torstaina 5.5. lähdimme Kertun kanssa sitten oikein shoppailemaan. Ensiksi hommattiin käytetyt polkupyörät molemmille, sillä niillä liikkuminen on helpointa. Hintakaan ei ollut päätä huimaava. Pyörät oli reilu 5000 jeniä kappale (illemmalla törmäsimme tavaratalossa samanhintaiseen lastenhattuun!) eli n. 50 euroa. Ei sillä Suomessa kummoista pyörää saa. Pyörillä sitten hurrautimmekin keskustaan kiertelemään tavarataloja ja n. 2,5 km pituista ostoskujaa. Kaikenkaikkiaan aikaa siihenkin vierähti melkein työpäivän verran. Haavin tarttui vain muutamaa erilaista viinirypäleesanssi karkkia ja 512 Mb xD-mallin muistikortti kameraan. Tällä kortilla pitäisi onnistua panoraamakuvien otto meidänkin kameralla, mutta toistaiseksi en ole sitä saanut toimimaan. Toivottavasti se vielä onnistuu niin saisipa laitettua parempia maisemakuvia tännekin.
Tänään oli sitten kotipäivä. Kaisalle ja Hiskille suotiin kahdekeskistä vapaa-aikaa ensimmäistä kertaa 10 kk ja Aapeli poika jäi kummien ja isovanhempien hoiviin. Kaisa ja Hiski malttoivat olla reilu 4h poissa ja Aapelikin viihtyi meidän seurassa oikein mainiosti. Ikäväkään ei ehtinyt yllättämään. Vaipan vaihto, nukuttaminen ja syöttäminenkin sujui meiltä moitteetta. Mukava kotipäivä, mutta alkaa jo sisällä oleilu riittä. Taidampa lähteä ulkoilemaan juuri pimentyneille kaduille. Ehkäpä sitä illalla käydään kurkkaamassa hieman viikonloppu elämää. :D
-markus-
(Aamu-usvainen näkymä laivankannelta tyynelle merelle)
Satamasta suunnattiin ratikalla kohti matkamme määränpäätä eli rauhan aukiota ja Peace memorial museota. Rauhan aukion vieressä hypättiin pois ja käytiin hotkasemassa pikaisesti kareeraisut (intiasta peräisin oleva riisiruoka, missä on maittava curry-kastike). Seuraavaksi suuntasimme museoon, missä näkyikin heti suuret määrät länsimaisia turisteja. Ei lienee muualla Japanissa näe yhtä paljon länsimaalaisia yhtäaikaa. Miellyttävä oli huomata, ettei ydinpommilla ole Hiroshimassa ainakaan museossa ruvettu rahastamaan. Sisään pääsyn hinta oli nimelliset 50 jeniä eli alle 50 centiä kotoista rahaa. Vaikka museon olikin jo aikaisemmin nähnyt, niin katsottavaa kyllä riitti ja huomasin tankkaavani kaikenlaista tietoa ja kuvaavani niin autuaasti, että Veli-Matti ja Hiski joutuivat odottelemaan pitkän tovin museon loppupäässä. Kaiken jälkeen voi vaan todeta, että ihminen on kyllä kaikista turhin olento. Tosin missään ei tietenkään mainittu syitä siihen, miten Jenkit ajautui sotaan Japania vastaan. Eli että Japani hyökkäsi ja aloitti sodan yhdysvaltoja vastaan Pearl Harborissa. : / Halukkaille lisätietoa tapahtuneista.
(Markus ja taustalla yksi harvoista pommituksissa pystyyn jääneistä rakennuksista)
Museon jälkeen käppäiltiin puistossa ja katseltiin muistomerkkejä. Uusi hieno muistomerkki on atomipommin uhrien muistohalli. Voisipa sanoa että muistomerkin pyhin oli kaikessa komeudessaan mykistävä. Muistomerkki oli iso pyöreä sali minkä keskeltä aukesi näkymä pommin jälkeiseen Hiroshimaan pommin rähäjdys pisteestä. Tämä 360 asteen panoraamakuva muodostui 140 000 (luku vastaa uhrien lukumäärää vuoden 1945 loppuunmennessä) kohokuvioisesta keramiikkalaatasta! Ja tämän salin jälkeen oli näyttö ruutuja, mistä pystyi selaamaan sillä hetkellä 13 738 uhrin taustatietoja. Tietojen kokoamiseen on nähty valtava vaiva. Näistä uhreista löytyi nimi, ikä, taisi olla ammattikin ja lähes kaikista vielä kuvakin! Mykistävää.
(Hiroshiman atomipommin uhrien muistomerkki)
Muutapa emme Hiroshimasta halunneet nähdäkkään. Paluulaivan lähtöä odotellessamme kävimme hörppäämässä kalliit kahvit. Takaisin Matsuyamassa olimme puoli 8 aikaan illalla. Kyllä siinä tuli 11 tuntia taasen reissattua naisporukan ja Aapelin vietellessä lepo päivää kotona.
Eilen torstaina 5.5. lähdimme Kertun kanssa sitten oikein shoppailemaan. Ensiksi hommattiin käytetyt polkupyörät molemmille, sillä niillä liikkuminen on helpointa. Hintakaan ei ollut päätä huimaava. Pyörät oli reilu 5000 jeniä kappale (illemmalla törmäsimme tavaratalossa samanhintaiseen lastenhattuun!) eli n. 50 euroa. Ei sillä Suomessa kummoista pyörää saa. Pyörillä sitten hurrautimmekin keskustaan kiertelemään tavarataloja ja n. 2,5 km pituista ostoskujaa. Kaikenkaikkiaan aikaa siihenkin vierähti melkein työpäivän verran. Haavin tarttui vain muutamaa erilaista viinirypäleesanssi karkkia ja 512 Mb xD-mallin muistikortti kameraan. Tällä kortilla pitäisi onnistua panoraamakuvien otto meidänkin kameralla, mutta toistaiseksi en ole sitä saanut toimimaan. Toivottavasti se vielä onnistuu niin saisipa laitettua parempia maisemakuvia tännekin.
Tänään oli sitten kotipäivä. Kaisalle ja Hiskille suotiin kahdekeskistä vapaa-aikaa ensimmäistä kertaa 10 kk ja Aapeli poika jäi kummien ja isovanhempien hoiviin. Kaisa ja Hiski malttoivat olla reilu 4h poissa ja Aapelikin viihtyi meidän seurassa oikein mainiosti. Ikäväkään ei ehtinyt yllättämään. Vaipan vaihto, nukuttaminen ja syöttäminenkin sujui meiltä moitteetta. Mukava kotipäivä, mutta alkaa jo sisällä oleilu riittä. Taidampa lähteä ulkoilemaan juuri pimentyneille kaduille. Ehkäpä sitä illalla käydään kurkkaamassa hieman viikonloppu elämää. :D
-markus-
posted by Musamies | 12:22 ip.
3 Comments:
Meilläkin jäi Elinan kanssa viime tammikuun reissulta mieleen Hiroshimasta erikoisen kansainvälinen ja ystävällinen tunnelma, vaikka historiallisista syistä voisi olla toisinkin. Tuntui että siellä on ihan oikeasti päätetty edistää rauhan aatetta maailmassa. se pommin uhrien muistomerkki oli todelakin vaikuttava teos. joku pelkkä kylmä luku ei niin kosketa, kuin se että ne todelliset sodassa menehtyneet ihmiset tuodaan henkilöinä esiin. mediataiteen ja installaation yhdistelmä onnistui kyllä puhuttelemaan harvinaisen voimakkaalla tavalla, suosittelen. Mutta jotenkin siellä käynti oli aika uuvuttava kokemus, ei jaksanut Hiroshimassa enää paljon muuta harrastaa. ei muuta kun Miyajiman ryokaniin nukkumaan.
On varmasti vaikuttava paikka, tuo Hiroshima. Kun jo pelkkä ko. tapahtumien ajattelu pysäyttää, niin voi vaan arvella, miltä tuntuu olla paikan päällä...
Jos satut Markus törmäämään sellaiseen sytkärin kokoiseen RF-lähettimeen, josta joskus on ollutkin puhetta, niin viitsitkö ostaa mulle sellaisen? Jos ei siis kauheasti kustanna, maksan tietysti mielellään vähän "hakuriakin"... Oon tässä päivänä muutamana tullu Jarmon kyydissä töistä ja kyllä on tullu sen värkin arvo hyvin selväksi. Jamppa tulee autolle ja nakkaa podinsa kiinni siihen lähettimeen ja vot, autoradiosta kuuluu just se poppi mitä haluaa. Tietysti mahd. heikko tehoinen sellainen on paras. Laitonhan se täällä on, mutta jos sattu kohdalle... Suosittelen myös samalla itsellesi. Missä vaan olet, jossa on FM/AM radio, voit kuunnella omalta soittemaltasi mitä haluat. Soittolistoista viis... Great piece of hardware.
Nii, ja ihan vaan tämmösenä "nice to know" -tietona että tänään olis wigwam henkassa... No en oikein tiedä vielä edes tuleeko mentyä katsomaan, mutta onpahan kuitenkin... Kiinnostas kyllä.
Lähetä kommentti
<< Home