Kalassa

Maanantai, vettä tulee taivaalta ihan riittävästi. Tämä päivä on taas mennyt aikalailla sisällä köllötellessä ja kirjaa lukiessa. Kaisa ja Hiski on taas päästetty shoppailuretkille kahdestaan ja me olemme vahtineet samalla Aapelia. Hiski lähtee huomen aamulla takaisin Suomeen. Kaisa ja Aapeli jäävät siis tänne vielä toiseksi 2 viikoksi.

Mutta, palataanpa pari päivää taaksepäin ajassa. On jäänyt hiukka juttua rästiin.

Perjantaina illan päätteeksi päädyimme taas Hiskin kanssa lähtemään yöelämään. Löysin aikaisemmin päivällä Matsuyaman yöelämän keskuksen, muttemme jaksaneet lähteä sinne asti enää puolen yön jälkeen. Päätimme mennä jo tuttuun Bar & Kitcheniin. Paikalla ei ollut silloin muita, itse asiassa ovella oli ketju edessä, mutta huhuilimme sisälle onko paikka vielä auki. Omistaja tuli ulos ja pahoitteli kovasti ja aluksi sain sen käsityksen että paikka on kiinni. Siinä hetken jotain pahoiteltuaan ja mietiskeltyään hän pyysi odottamaan hetken ja meni sisälle järjestelemään paikkoja. Hänellä oli näköjään pieni hyllyremontointi kesken, muttei se olisi meitä haitannut. No kuitenkin, hetki siinä odoteltiin ja lopulta baarimikko tuli aukaisemaan ystävällisin elein ketjun ja ohjasi meidät sisään.

Vietimme mukavan illan jutellen baarimikon kanssa jotain mitä nyt onnistuimme minun huonolla japanilla selittelemään. Englantia baarimikko ei ymmärtänyt oikeastaa ollenkaan. Hiski innostui maistelemaan erilaisia japanilaisia viskejä. Baarimikko naureskeli hämmästyneenä, kun tilasin Hiskille kerralla kolmea erilaista Suntory viskiä, vaikka hän oli tilannut juuri yhden oluenkin. Ei täällä taida olla oikein yleistä, että tilataan tuollaisia määriä kerralla yhdelle ihmiselle :) Minä maistelin yhden drinkin sattumanvaraisesti listalta ja sitten yhtä mielenkiintoisen näköistä likööriä. Hyvää oli ja päälle popsittiin puoliksi vielä iso lautasellinen kanapaloja. Ja kaikki maksoi vaan 500 jeniä/annos. Hiskin tilaamat 12 vuotta vanhat viskipaukutkin. Viskit oli kuulema oikein hyviä, eivätkä kuulema häviä ollenkaan skoteille. Kaksi viskeistä oli kuulema hyvin pehmeitä ja oikein maukkaita. Yksi sitten oli tuhdimpi pure malt viski, joka oli kunnon savun ja tervan makuinen. Sopii tuhdimmista viskeistä pitäville, mutta ei kuulema paha. Minä kun en noista viskeistä mitään tiedä... Vailla kolme menimme nukkumaan.

Lauantaiksi Sointu ja Veli-Matti olivat ilmoittaneet meidät kaikki tämän kortteliyhteisön hanamille (kirsikkakukka-piknik). Piknikin viettopaikaksi oli valittu lähellä sijaitseva pieni puistolämpäre ratikkareitin varrella. Tällä lämpäreellä oli noi 10 kirsikkapuuta ja kaikki oikein hehkeitä. Paras aika oli japanilaisten mielestä jo mennyt, mutta minusta oli ainakin hienoa, kun kukkien terälehdet sateli pikkuhiljaa niskaan tuulen puhkuessa niitä irti oksilta. Sinisille muoveille oli asettunut lähinnä korttelin vanhuksia, joilla oli aikaa viettää piknikkiä, ja me seitsemän. Pientä lisämaksua vastaan me muut kortteliin oikeasti kuulumattomat pääsimme mukaan oikealle japanilaisten hanamille.

(Kulmakunnan retkiseurue)

Kaava on näissä japanilaisten hanameissa lähes aina sama, varsinkin jos on vähänkin jonkin virallisemman porukan hanamit. Yksinkertaisetettuna homma etenee näin:
Piknik alkaa jonkin järjestäjän tai johtavan henkilön puheella, minkä jälkeen taputetaan. Sitten avataan bentoot (eväät)ja juomat ja nautiskellaan oikein kunnolla. Kaikkien syötyä joku pitää kiitospuheen, missä kiitellään kuinka olikaan mukavaa ja että ensi vuonna uudestaan. Sitten kaikki taas taputtaa, minkä jälkeen pakataan kamat ja lähdetään kotia. :)

(Matsuyaman ratikka)

Tosiasiassa se meni kuitenkin paljon hauskemmin ja leppoisammin. Bentoot oli oikein tuhdit. Pääruuaksi oli oikea monipuolinen ja täyttävä juhlabentoo kaikenlaisine outouksineen, koristeltuine riiseineen ja kasvislisukkeineen. Lisäksi oli erillinen napostelubentoo, jossa oli kahta erilaista kanaa ja kalamurekkeen tyylisiä paloja sekä keitettyjä soijapapuja. Juomaksi oli miehille kaksi tölkkiä olutta ja pullo vihreää teetä. Naisille yksi olut, vihreää teetä ja appelsiinimehupullo.

(Juhla-bentoot)

Korttelikunnan retkestä jäi hyvä mieli. Vaikka niin oli meitä siellä koolla melko erilaisten ihmisten joukko pikku Aapelista valkohapsiseen japanilaismummuun, tunnelma ja tilanne oli kaikille yhteinen.

Sunnuntaina lähdettiin kalalle meren rantaan. Retken organisoijina ja oppaina toimivat herrat Ninomiya sekä Ikeda. Alunperin kalareissu piti toteutua miesporukalla, mutta yhtäkkiä aikataulut muuttuivat niin, että herra Ninomiya auto lähti merelle päin klo13, kyydissään Hiski, Markus ja 'tulkiksi' pyydetty Kerttu. Klo 15 herra Ikeda ja Veli-Matti liittyivat kalaporukkaan kokouksesta päästyään.

Kalastelupaikka oli aivan Matsuyaman laivaterminaalin kupeessa, mistä lähtee mm. lautat Hiroshimaan. Herra Ninomiya oli unohtanut hankkia syötit onkiin, joten hän lähti niitä ostamaan ylenpalttisesti anteeksi pyydellen. (Ostoreissunsa ajaksi Ninomiya touhukkaana järjesti meille istumapaikat juuri tietystä rantakatoksesta, pyysi meitä syömään mukana tuodut eväät poissaollessaan ja jo kertaalleen lähdettyään palasi kertomaan vessan sijaitsevan viereisessä kopperossa. Voi noita ylihuolehtivaisia japanilaisia)

Pienen hetken kuluttua Ninomiya palasi syötit mukanaan. Pakastettuja hitusen kokoisia katkarapuja. Syöttiravuilla täytettiin onkisiiman päässä oleva pukkuinen säiliö. Koukut, joita oli viisi, jätettiin paljaiksi. Veteen laskettua ravunpirpanat alkoivat hiljalleen kohota säiliöstä ylöspäin kaloja houkutellen.

(Kalamies Markus)

Melko mielenkiintosta touhua, vaikka välillä viileästi pyyhältävä merituuli saikin nenän vuotamaan ja kärsivällisyyden hetkittäin ontumaan. Kaikenkaikkiaan kalasteltiin nelisen tuntia. Saaliiksi saatiin 9 kiisken näköistä pikkukalaa, 1 iljettävä ja karvainen meritoukan puolikas, läjä levää ja 1 fugu eli pallokala. 'Kiisket' lahjoitettiin kaikki herra Ikedalle ja toukanpuolikas, pallokala ja leväläjä heitettiin takaisin mereen. Markuksen ongessa käväisi myös hagi-niminen iso kala. Se oli suppusuinen, punertava, litteä ja isosilmäinen. Kuulemma oikein herkullinen ruokakala. Harmi vain, se pääsi livistämään karkuun juuri ennen kuin saatiin haavi käsille. Kyseinen kala nimittäin ei oikein tahdo tarttua kiinni koukuun pikkuisen suunsa takia. Erittäin hauska kalaretki. Kiitokset Ikedalle ja Ninomialle. :)

(Fugu - olkaa hyvä)

Kalareissun päätteeksi menimme syömään Daikokuya nimiseen ravintolaan.