Tobe ja rusketusraidat

Tiistai-aamuna Hiski lähti siinä 7 aikoihin Matsuyaman lentokentälle ja sieltä Osakan kautta takaisin Suomeen. Me ei siinä vaiheessa vielä jaksettu heräillä, vaan pötköteltiin vielä muutama tunti. Aamiasen jälkeen päätettiin lähteä Kertun kanssa kartoittamaan muutamaa mielenkiintoisen oloista kahvilaa, joiden mainosflyerit tarttui mukaan levykaupasta. Hommahan meni ihan harakoille. Kotona oltiin kartasta katsottu tarkat paikat, mutta ne pääsi unohtumaan. Kaiken lisäksi hortoilimme heti keskustaan tultuamme pari tuntia Laforet nimisessä ostoskeskuksessa. Laforet on idealtaan samantyylinen kuin joku Forum, missä on pikkukauppoja tusinoittain. Pääasiassa nuorekkaita (ja kalliita) vaatekauppoja, mutta ylhäällä myös iso levykauppa, kirpputori ja mielenkiintoinen krääsäkauppa, mistä yllätykseksemme löytyi myös mahtava valikoima kirjoja (mm. arkkitehtuuri, sisustus, kulttuuri ja graafinen suunnittelu). Laforeten jälkeen hoiperreltiin väsyneinä ja kiukkuisina kauppakujalla vielä jonkin aikaa ja lähdettiin kotia, löytämättä sitä mitä alun perin lähdettiin etsimään. :)

(Matkalla Tobeen ufo laskeutui kaupungin ylle, mutta Markus otti sen aika rennosti)

Keskiviikkona lähdettiin koko porukalla Tobeen. Tobe on keramiikkakylä vuoristossa 15km päässä Matsuyamasta. Me Kertun kanssa päätettiin ottaa homma kuntoilun kannalta ja lähdettin reissuun pyörillä ja muu porukka tuli perässä bussilla. Me lähdettiin matkaan jo klo 10.30, kun muut tuli klo 12.15:n bussilla. Kertun kanssa ajeltiin rauhakseltaan ja kierrettiin huvikseen pikkutietä, vaikka Tobeen olisi johtanut suorempi ja isompikin tie. Pysähdyttiin matkalla myös isossa keramiikkamyymälässä, mikä oli jo ennen Tobea. Perillä oltiin klo 12.30. Haettiin kaupasta pikkueväät ja syötiin siinä muita odotellessamme. Klo 13 aikoihin bussi saapui ja päätettiin Kertun kanssa yllättää muut nurkan takaa. Itse siinä tohinoissamme suunniteltiin jo kovasti yllätyksen yksityiskohtia eikä maltettu pysyä housuissamme. Ja niinpä Veli-Matin tulessa nurkan takaa esiin naurettiin vaan molemmat ihan kippurassa ja ylläri meni jokseenkin huti.

Ensiksi kierrettiin keramiikkamuseo läpi. Tobessa on ihan oma keramiikan tyylisuuntauksensa, Tobeyaki. Pääasiassa paksureunaisia valkoisia posliiniastioita sinisillä koristekuvioilla. Museossa selvisi Arabian Pro Arteen kuuluvan Fujiwo Ishimoton olevan lähtöisin Tobesta. Museosta saatiin 'Welcome to Tobe' -kupit, joita jaetaan kaikille paikassa vieraileville ulkomaalaisille. Soinnulle ja Veli-Matille ne oli kolmannet. Museon jälkeen päätettiin lähteä syömään, mutta eipä löydetty kylästä yhtään avonaista ruokapaikkaa, joten eikun kaupasto bentoo-eväslaatikot ja puistoon syömään. Syöminkien jälkeen kierreltiin katselemassa keramiikkaputiikkeja ja suunnistettiin mäen päälle kohti tehdasta, jossa olisi voinut seurata keraamikkoja työssään. Juutuimme matkan varrella yhteen mielenkiintoiseen puotiin niin pitkäksi aikaa, että saavuttiin tehtaalle juuri, kun pillit soi työpäivän päättymisen merkiksi. Eipä päästy siis tarkkailemaan Tobeyakin valmistusta.

Takaisin Matsuyamaan lähdettiin yhtäaikaa. Me pyörillä ja muut linjurilla. Vähän ennen Matsuyaman keskustaa saimme ruuhkaan juuttuneen bussin kiinni pyörillä. Muitten ilmeet oli näkemisen arvoiset, kun siinä hetken ajelimme bussin vierellä ja vilkuteltiin ikkunasta sisään. Muiden piti tulla vielä keskustasta ratikalla kotia, joten ehdimme Kertun kanssa varttia aikaisemmin perille.

Kotona huomasin käsivarsieni palaneen ihan punaisiksi. Päivä oli ollut sen verran kesäinen jo, että olin tarennut ajella pyörällä lyhythihaisessa paidassa. Eipä tietenkään juolahtanut mieleen, että olisikohan kannattanut varustautua aurinkovoiteella, kun ensimmäisen kerran taas pitkään aikaan viettää auringossa koko päivän. Piti sitten rauhotella käsivarsia viileällä suihkulla ja paksulla rasvakerroksella ennen nukkumaan menoa. Kädet on vielä nyt perjantainakin kirkkaan punaiset. Rannekello ja T-paidan hihat piirsivät ensimmäiset 'rusketusraidat' tälle vuodelle. :)

Torstai olikin sitten taas sadepäivä. Kertun ja Kaisan kanssa päätimme lähteä katsastamaan Matsuyaman lasimuseon, missä oli esillä töitä edo-kauden loppupuolelta lähtien (1840- ). Työt olivat hienoja, varsinkin eräät pienet sakekupit, joiden sisään oli onnistuttu laittamaan kankaisia kukkia ja pikkuruisia japanin lippuja. 1000 jenin (reilu 7 euroa) hinta pääsylipusta tuntui kyllä turhan kallilta, kun otetaan huomioon ettei englanninkielistä selostusta ollut saatavilla lainkaan kirjallisena eikä suullisena. Hämärän peittoon jäi, mistä päin Japania lasiesineet olivat, kenen ne olivat, millaisessa käytössä olleet, milloin ne oli tehty, minkälaisilla välineillä esineet oli tehty, ym. Museon päätteeksi oli hieno ja kallis kahvila, upea lasiteoksilla somistettu puutarha ja museon myymälä.

Tänään perjantai on mennyt pääsiäisvalmisteluissa. Kertun kanssa ollaan käyty ruoka ostoksilla Soinnun ja Veli-Matin puuhaillessa kirkon töitä. Äsken kävimme Kertun kanssa pyöräretkellä lähi vuorilla. Mukava reilu 6 km lenkki nousi viljeltyjen vuorten päälle läntisellä puolella Matsuyamaa ja laskeutui takaisin itäpuolella.

Viikot täällä vierähtääpi vauhdilla ja tekemistä on ainakin toistaiseksi riittänyt. Minä olen haaveillut hiukka golfin lätkimisestä oudoilla harjoituspaikoilla. Jospa sitä jokupäivä...

Hyvää pääsiäistä

-markus ja kerttu-