Retki Mori no Kuniin

Tiistaina lähdimme porukalla yhden yön reissuun Mori no Kuniin, luonnonkauniilla paikalla sijaitsevaan pieneen vuorihotelliin. Matka Matsuyamasta kesti pari tuntia kahdella eri junalla. Lähimmältä juna-asemalta hotellin henkilökunta haki meidät autolla. Ajomatka perille kesti puolisen tuntia. Itse hotelli oli päällisin puolin saksalaistyyppinen, mutta muuten jännä sekoitus japanilaista ja länsimaista. Majoituimme kahden hengen peri-japanilaisiin tatamihuoneisiin (lattiat tiukkaan kudottua olkea). Tilavan huoneen keskellä oli matala pöytä ja istuintyynyt. Nukkumispatjat ja muut petivaatteet nostettiin esille kaapista vasta juuri ennen nukkumaan menoa. Isojen ikkunoiden edessä oli liukuvat paperiovet, joiden kautta oli kulku myös parvekkeelle. Hotellihuoneissa oli omat vessat (lämmitettyine monitoimipyttyineen), teevedenkeittimet ja jääkaapit.

Japanilainen aamiainen

Mori no Kuni sijaitsi metsän keskellä, turvassa kaikelta hälyltä ja kiireeltä. Koko paikassa vallitsikin valtava rauhan ja hyvänolon tunne. Muita asiakkaita paikassa nähtiin vain muutama, joista ketkään eivät kuitenkaan tainneet jäädä hotelliin yöksi. Päivällä kiersimme aivan pihapiiristä lähtevän parin tunnin mittaisen metsäreitin, joka kulki lohkareisen ja kuohuvan joen rantaa pitkin. Tuon joen kerrottiin olevan viimeinen vapaana ja puhtaana virtaavista Japanin joista. Joessa oli myös kauniita putouksia ja näyttävä hiidenkirnu. Metsässä tuoksui raikas vuori-ilma ja vaaleanvihreät uudet lehdet. Pienen patikkalenkin jälkeen riensimme hotellin onseniin (kylpypaikka, johon vesi tulee luonnon kuumista lähteistä) lämmittelemään ja rentoutumaan. Kylvettyämme pukeuduimme hotellin yukatoihin (puuvillainen yöpukuna käytettävä 'kimono'-tyyppinen asu) ja läksimme illalliselle. Ateria oli ihmeellisen juhlava ja koostui todellakin sen seitsemästä (ja vähän ylikin) sortista. Erikoisia japanilaispainotteisia gourmet-sovelluksia, kaikenkaikkiaan erittäin herkullisia.



Mori no Kuni oli kyllä tunnelmaltaan jotenkin mystinen paikka. Muutoin kaikkialla oli hiljaista joen kuohua ja hotellin käytävillä vaimeasti soivaa pianokappaletta lukuunottamatta. Tästäpä saimmekin kehiteltyä oivan pohjan kauhukertomuksille, joita joukolla kehitellessämme paluumatka Matsuyamaan kului nopsasti. Tulipa kammotustarinaa lietsottua lisää vielä kotona iltakahvipöydässäkin niin, että juuri ja juuri uskalsi vessassa lähteä käymään. Hrrr...Hurjista jutuista huolimatta Mori no Kuni oli kyllä mahtava paikka. Hienoa olisi päästä siellä käymään joskus toistekin. Varsinkin kun vuoriapinat jäivät tällä kertaa näkemättä.

Matsumarun akvaariossa ennen junan lähtöä

-kerttu-