Tooya

Yaizusta lähdimme Tellervon luolta aamu kahdeksan aikoihin. Siitä alkoi 12h taivallus junilla kohti Hokkaidon Tooya. Matka sujui yllättävänkin helposti ja joutuisan tuntuisesti. Maisemat oli mukavat ja sudokuja tuli tehtyä ihan urakalla. Mielenkiintoisin etaappi junamatkassa oli 58 kilometriä pitkä Honsun ja Hokkaidon yhdistävä tunneli, joka kulkee 100m merenpinnan alapuolella ja on muuten maailman pisin tunneli.

Tooyan asemalta jouduimme taittamaan matkaa ensiksi bussilla kylpyläalueelle ja siitä vielä parin kilometrin matkan taksilla. Taksin ikkunasta ehdimme nähdä vähän kesäiltaisin esitettävästä ilotulituksesta, joka alkoi juuri parhaimmilleen juuri, kun nousimme taksiin.

Tooyan Youth Hostellia piti mukava ja hiukka likinäköinen vanha pappa. Paikka oli siisti ja rauhallinen, vain kaksi muuta asiakasta.

Youth Hostelin vieressä savua tuprutteleva tulivuori

Aamu valkeni sumuisena. Nousimme aikaisin ja vuokrasimme papalta polkupyörät. Pihalla näimme vihdoin, vaikkakin sumun keskellä Tooyan tulivuoret. Ne oli aivan hostellin lähellä. Toinen 600m ja toinen 400m korkea, joista jälkimmäinen puski jatkuvasti savua. Hienon näköistä.

Näkymä luumuvuorelta

Parin kilometrin päästä hostellilta kavuttiin pienen vuoren huipulle, minkä rinteillä kasvoi valtavasti luumupuita, mitkä olivat täydessä kukassa. Ylhäällä söimme hiukka aamupalaa ja katselimme vuorelle kerääntyvää valokuvaajien kasvavaa joukkoa. Oli hienoja kameroita ja uusimpia vehkeitä. Tapasimme myös sattumalta vuoren päällä aamulenkillä olevan suomalaisen tytön, joka asui vuoren toisella puolen laaksossa miehensä kanssa, joka opettaa englantia paikallisessa koulussa. Tyttöltä saimme kuulla valinneemme ajankohdan pyöräretkellemme hyvin. Seuraavana päivänä olisikin ollut maratooni järven ympärillä ja sitä kiertävä tie olisi ollut suljettuna. :)

Juuri kukkaan puhjenneet kirsikkapuut ja voikukka niitty

Järven ympäri ajelulla kohokohtia aamuisen lisäksi oli pieni vesiputous hieman päätien sivussa, mummelin mainio koju, mistä sai oikein maittavaa maitopehmistä ja koululaisten leirikeskuksen juuri kukkaan puhjenneet kirsikkapuut ja voikukkia täynnä oleva nurmikkoalue. Päivän mittaan sää selkeni hieman ja näimme hyvin myös upeat järven keskellä kohoavat vuoret. Vesi oli järvessä hyvin kirkasta ja kylmää. Ja olipa rannalla jonkin verran koivujakin. Ihan kotoisat tunnelmat.

"Tosi japanilainen maisema", nurmikkoa ja koivu järven rannassa

Pyöräretken päätteksi pyörät takaisin papalle ja sitten kävellen kamojen kanssa onsen alueelle kylpemään. Kylvyn jälkeen hätäpäissään taksilla rautatieasemalle, missä sitten odoteltiin 1,5h Tokyoon menevän yöjunan lähtöä.

-markus ja kerttu-

ps. Laitamme näitä matkakertomuksia reilausreissulta sitä mukaan tällaisissa pienemmissä pätkissä, kun joudetaan kirjoittamaan.