vuorikiipeily
Matkalla kohti Ishizuchin huippua, joka siintää vasemmalla
Shikokun korkein huippu, Ishizuchi-san, osoittautui kivemmaksi paikaksi kiivetä, kuin alunperin suunnitelmissa ollut Fuji-vuori. Fuji on toki paljon korkeampi, mutta rankempi kiivetä, ylikansoitettu ja maisematkin on pelkkää paljasta kivirinnettä. Ishizuchi on syvänvihreiden vuortenhuippujen ympäröimä, rehevän kasvillisuuden peittämä ja linnunlaululla täytetty vuori.
Ajomatka vuorelle Matsuyamasta kesti reilut 2 tuntia. Tiet oli hurjan mutkaisia vuoriteitä, ja välillä pitikin pysähdellä maisemia katselemaan ja oksennuspusseja tyhjentelemään. Varsinainen kiipeäminen aloitettiin 1400 metristä. Reitti oli selkeästi seurattavaa polkua, kivenlohkareportaita ja puisia siltoja kuilujen ylitse. Noin 5 km:n matkaan meillä lukuisine lepotaukoineen kului kolmisen tuntia, alaspäin päästiinkin puolta nopsemmin. Ylhäällä huipulla oli Shintopyhäkkö ja taukotupa. Joka puolella näkyi silmän kantamattomiin sinisiä metsien peittämiä vuoria. Yhdeltä suunnalta siinsi kaukana sumuinen meri ja Matsuyaman kaupunki.
Jos oli huipulta maisemat hienot, niin oli ne kyllä pelottavatkin. Pystysuoria pudotuksia ja jalkojen alla luiskahtelevia kiviä ja muita kammotuksia, joita liikaa ajatellessa rupesi pökerryttämään. Turvallisesti selvittiin kuitenkin koko joukko takaisin alas ja kotiin.
Kerttu
Ishizucihn huippu!
Ajomatka vuorelle Matsuyamasta kesti reilut 2 tuntia. Tiet oli hurjan mutkaisia vuoriteitä, ja välillä pitikin pysähdellä maisemia katselemaan ja oksennuspusseja tyhjentelemään. Varsinainen kiipeäminen aloitettiin 1400 metristä. Reitti oli selkeästi seurattavaa polkua, kivenlohkareportaita ja puisia siltoja kuilujen ylitse. Noin 5 km:n matkaan meillä lukuisine lepotaukoineen kului kolmisen tuntia, alaspäin päästiinkin puolta nopsemmin. Ylhäällä huipulla oli Shintopyhäkkö ja taukotupa. Joka puolella näkyi silmän kantamattomiin sinisiä metsien peittämiä vuoria. Yhdeltä suunnalta siinsi kaukana sumuinen meri ja Matsuyaman kaupunki.
Ja todistettavasti me olimme siellä. Takana siintää muutamia metriä korkeampi huippu, jonne ei ole kyllä asiaa ilman asian mukaisia vuorikiipeilyvarusteita
Jylhiä maisemia
Jos oli huipulta maisemat hienot, niin oli ne kyllä pelottavatkin. Pystysuoria pudotuksia ja jalkojen alla luiskahtelevia kiviä ja muita kammotuksia, joita liikaa ajatellessa rupesi pökerryttämään. Turvallisesti selvittiin kuitenkin koko joukko takaisin alas ja kotiin.
Kotimatkalla avautui vuoristosta upeat maisemat auringon laskiessa. Ilta usva peittää meren pintaa ja saarten huiput nousevat Matsuyaman edustalla usva merestä.
Kerttu
posted by Musamies | 8:50 ap.
2 Comments:
Hieno reissu varmasti! Japanin maisemat ja varsinkin rannikot taitaa olla muuten niin täyteen betonilla vuorattu ja rakennettu, että puhdasta luontonäkymää harvoin kohtaa, mutta tuollaiset upeat vuorimaisemat on sitten sitäkin upeammat.
Milläs te menitte kun oksennlla täytyi, vai oliko joku niin vahvasti 'matkasairas'? Ompa ollut mielen kiintoinen kiipeily. Millaista se olisikaan kun lähdetään hiukka korkeammalle. Tuossa kiipeilyssänne on saattanut mereltä tuleva kosteus tiivistyä ja kastella maaston osittain petollisen liukkaaksi. Varmasti olette nauttineet kuitenkin ponnistelustanne ja ennen kaikkea näkemästänne, sekä lintujen konsertista.
Lähetä kommentti
<< Home