Pihahommia

Kaisa ja Aapeli palasivat Suomeen viime tiistaina Markuksen nimipäivänä. Sen jälkeen on työn alla ollut pari piha-askaretta. Ensinnäkin kirkon betonimuurin päältä purettiin pois vanha ja lahonnut bamburistikko. Purkuhomma oli kyllä nopsasti tehty; kunhan vain katkoi nyörit joilla bambukepit oli kiinnitetty toisiinsa. Joistakin mukavan rapsakoiksi kuivuneista ja luontaisesti ontoista bambuputkista liikuteltaessa pulppusi ulos monenmoista ötökkää. Enimmäkseen pikkuruisia muurahaisia.

Markus pilkkoo bambuja

Bambuaineksesta osa oli pahasti haljenneita ja hituseksi kuluneita. Osa puusta kuitenkin oli vielä hyvän napakkaa ja ehjää. Päätimme pilkkoa kepit lyhyiksi pätkiksi ja tehdä niistä matalan aidan pihatien ja hedelmäpuiden väliin. Kepakoitten sahailu, maan kaivaminen ja valmiiden palasten upottaminen maahan oli melko aikaavievää, mutta mielenkiintoista puuhaa. Naapurin vanha pappa pysähtyi monta kertaa touhua ihmettelemään ja oikein murteisella japanin kielellä meille rupattelemaan ja ohjeita antamaan. Eipä kyllä mitään juuri ymmärretty, joten jatkettiin aidanrakennusta alkuperäisten suunnitelmiemme mukaisesti.

Kerttu rakentaa bambuaitaa

Kirkon betonimuuri, josta bambut oli purettu pois, osoittautui vaarallisen hauraaksi. Vanhat laastit oli rapissut yhdestä kulmauksesta pois. Muutama betoniharkko oli jopa kiertynyt poikkiteloin ulos muuripinnasta. Olikohan joku täräyttänyt sitä parkkipaikkaa etsiessään autolla ja vähin äänin liuennut paikalta? Joka tapauksessa muuri oli korjattava. Rautakaupasta ostettiin sementtiä, hiekkaa ja harjaterästä. Markus rapsutteli ja kopsutteli vanhat laastikokkareet pois. Yhdessä iskän kanssa sitten sementoivat muurin kuntoon. Hyvä tuli!

Muurin korjaus

Vuorilla tuuli heiluttelee keväisiä koinoboreita, kalaviirejä

Muutaman päivän on täällä ollut erikoisen lämpimiä päiviä. Aurinkorasvaa on saanut tursutella päivän mittaan jatkuvasti, eikä ilman hattua ulkona ole pärjännyt pääkivutta lyhyitäkään aikoja. Nytkin illan jo hämärtäessä mittari näyttää yhä 25 astetta. Hyvistä ilmoista ollaan nautittu pyöräilemällä. Kartasta on katsottu joku mielenkiintoisen näköinen lenkki; kapeita kujia läpi kaupungin, kiemuraista tietä vuorille tai jokea myöten merelle. Sitten vain 2 litran pullo vihreää teetä koriin ja tien päälle. :)

Keskikaupungin kapakkikuja

-kerttu-

Markuksen seikkailut - lisäys edelliseen

Pihatöiden lisäksi minulla, Markuksella, on ollut mietinnän alla ylipoppilalehti Stimulukselle lupaamani jutun laatiminen. Juttu todennäköisesti koostuu lähinnä kuvista, mutta niitä olenkin sitten pyrkinyt kuvailemaan ihan urakalla. Torstaina lähdin iltapäivästä kuvailemaan temppeleitä. Kiersin lähialueen temppeleitä ja niiden lähistöjä ja kuvailin kaikkea mielenkiintoisen näköistä. Ja lopuksi joen vartta kohti keskustaa, mistä kuviksi tallentui Japanin nurjaakin puolta. Kaiken kaikkiaan kuvia kertyi n. 180, joista jälkiseulonnassa poistui parisenkymmentä.

Ilta laskee Matsuyaman ylle

Keskustaan saavuttuani päätin ottaa muutaman kuvan yöelämän keskuksesta. Hortoilin katuja illan pimetessä ja nappailin kuvia ja tutkailin baareja ja illan kehittymistä. Väkijoukko lisääntyi kaduilla ja ilta alkoi kääntyä pieneksi vilskeeksi. Löysin mm. kerran etsimämme Jett-nimisen rockbaarin. Itseänikin alkoi hiukka janottaa ja päätin mennä yhteen mukavan näköiseen pikkupaikkaan, jota olin aikaisemminkin katsastellut. Paikka osoittautuikin mainioksi. Baari koostui tiskistä ja 3 tuolista. Muut paikat oli seisomapaikkoja, neliöitä n. 10. Olut oli oikein kohtuu hintaista. Tuopillinen hanaolutta, koko jotain Suomen pikkutuopin luokkaa maksoi 250 jeniä eli n. 2 euroa. Paikka oli muutenkin mukava. Musiikkina rokkia ja mm. Radioheadia :P Asiakkaina siihen aikaan oli pääasiassa bisnesmiehiä sekä yksi henkilökunnan tuttava nainen. Yhden bisnesmiehen poistuttua minulle tarjouttiin hänen istumapaikkaa. No, olin ajatellut juoda vain yhden mutta kyllä toinen maistuisi, joten istuin ja tilasin toisen. Siinä alkoi pikkuhiljaa pientä jutustelua kehkeytymään.

Mukava pieni paikka ulkoa

Pian sisään tuli länsimaisen näköinen mies, joka oli ilmeisen hyvä tuttu henkilökunnan kanssa. Eipä aikaakaan, kun ulkomaalaisina rupesimme keskustelemaan. Mies oli Alan Whitley niminen amerikkalainen, joka toimi Matsuyamassa englannin opettajana ja puhui sujuvaa japania. Meillä virisikin oikein mielenkiintoiset ja mukavat keskustelut, jotka venyttivätkin iltaa kummasti. Klo 11 hujakoilla mieleeni juolahti, että lienevätköhän kotosalla olijat olla jo huolissaan. Alanin avulla sain kännykkää lainaksi ja sain tiedotettua kotia, missä sitä oikein luuhaillaan. Siellähän olivatkin jo hiukka ehtineet huolestua. Olinhan ollut jo kuvaus matkalla 7 tuntia. Puoli yhteen sitä kaikenkaikkaan sitten meni. Oikein mukava ilta.

Hauskat lasit, vai mitä?

Lauantaina oli alustavasti tarkoitus lähteä yhdessä Kertun kanssa käymään kaupungilla iltaelämää katsastamassa. Tultuamme kylpyreissulta onsenista ei Kerttu viitsinytkään telvisiosta tulleen Titanicin makuun päästyään lähteäkään enää minnekkään. No, minua ei Titanic niinkään kiehtonut, joten päätin lähteä katsastamaan Rockbaari Jettin.

Jett oli aika pieni paikka kellarikerroksessa, mutta ilmeisen suosittu livebändien esiintymispaikka. Istuskelin siellä 2 tuopin ajan sekä jutustelin suhteellisen hyvin englantia taitavan baarimikon kanssa. Musiikki oli mukiin menevää rokkia ja live tarjonta oli japanilaisia bändejä kautta maan. Yleensä 2 iltana viikossa. Pitää ehkä mennä joku ilta kuuntelemaan jotakin bändiä. Hauskana seikkana mainittakoon illan aikana soinut Leningrad Cowboysien Those were the days. Eikä henkilökunta tiennyt edes bändin olevan suomesta. :D

Matsuyaman yöelämää

Jettin jälkeen ajattelin käväistä katsastamassa edellisiltä reissuilta tutun Underground Cafeen. Paikan sisustus oli muuttunut hiukka, samoin ruokailijoiden lisääntyminen. Tai en muista saiko sieltä 3 vuotta aikaisemmin edes syömistä. Istuskelin yhden tuopin ajan ja kuuntelin musiikkia ja katsastelin paikkaa. Mukava paikka, tosin ei yksinään. Ja mainittakoon vielä yhteensattumukseksi, että tiskin päällä oli 3 Leningrad Cowboys -oluttölkkiä. ;D Mystistä...

Undergroundin jälkeen kotimatkalla hetken mielijohteesta ajattelin pistäytyä ja tutuksi käyneessä Bar & Kitchenissa, kun se oli sopivasti matkan varrella. Vailla 1 saavuin paikkaan. Paikalla oli 3 hengen seurue, eli paikka oli puoliksi täynnä. Yllätyksekseni sisään mennessäni kuulin tuttuja säveliä. Baarin omistaja Hitoshi-san oli ostanut suosittelemani suomalaisen The Five Corner Quintetin levyn, mikä sattui soimaan tullessani sisään. Tilasin oluen ja kanapala-lautasen, mikä oli jo Hiskin kanssa testattu herkulliseksi. Muiden asiakkaiden poistuttua Hitoshi-san teki minulle maukkaan lihakäristyksen aivan ilmaiseksi ja liittyi tiskin samalle puolen jutustelemaan kanssani. Onneksi oli japanin kielen sanakirja mukana, kun Hitoshi ei puhu englantia juuri ollenkaan. Oluen kyytipojaksi vielä pihvin lisäksi saamiani ikan (kalmari) suikaleita popsiessamme keskustelimme minun heikolla japanilla vaikka mitä. Siinä tuli iät, perhesuhteet sun muut selviteteltyä. Oikein hauska ilta. Täytyy sanoa, että kantapaikka on aina kantapaikka. :)

Onkin tainnut jäädä mainitsematta taannoinen reissumme Kertun kanssa Bar&Kitcheniin, jolloin lähes koko illan olimme baarin ainoat asiakkaat. Baarin pitäjä Hitoshi-san kerkisikin hyvin keskustelemaan meidän kanssa. Puhetta tuli suomalaisista bändeistä (mm. edellä mainittu The Five Corner Quintet). Loppujen lopuksi päädyin hakemaan kotoa CD-kansion, että voisin kuunteluttaa musiikkia Hitoshi-sanille. Baarimikko innostui ajatuksesta niin, että lainasi omaa polkupyöräänsä minulle. Huvittava tilanne; meillä oli kaikki juomalaskut maksamatta ja omistaja antaa vielä pyöränsä poistuvan asiakkaan käyttöön...No, Kerttu jäi kapakkiin pantiksi. Siinäpä se loppuilta sitten hujahti eri levyjä kuunnellessa ja bändien taustoista kertoillessa. Hitoshi-san kirjoitteli joitakin nimiä muistikirjaansa ja julisti aikovansa etsiä niitä levykaupasta. Ajateltiin, että se nyt oli vain japanilainen kohtelias merkityksetön lupaus, mutta todellakin ainakin tuo Five Cornerin levy oli tullut ostettua.

Hiskille muuten tiedoksi, että mysteeri selvisi Bar&Kitckenin omistajan oudoista juomanhakureissuista. 'Juomavarastona' toimii tien toisella puolella sijaitseva alkomahooliliike, jonka työntekijät ovat saman perheen kolmen eri sukupolven edustajia. Liekö Hitoshi-san yksi pojista. Täytyy myös kertoa, että Hiskin jättämän tyhjän suomalaisen tupakka-askin varoitusteksti (suomeksi ja ruotsiksi) oli siististi leikattu askista irti ja huolellisesti asetettu osaksi sisustusta baaritiskin keskikohtaan. (Myös Jameson-pullo oli saanut uuden näkyvämmän paikan hyllyssä)

-markus-