Hiroshima ja shoppailua

Keskiviikkona 5.4. oli aamulla nopea herätys. Klo 8.30 ylös ja yhdeksältä lähdettiin miesporukalla Hiroshimassa käymään. Ensin taksilla satamaan ja sieltä n. 10 aikaan lähti autolautta Hiroshimaan. Kustannussyistä valittiin hitaampi lautta, millä matkakesti 2h 30 min. Tosin eipä meillä minnekään kiire ollutkaan. Siinä ehti katsella hyvän tovin Japanin sisämeren rannikkoa ja sumun seasta esiin työntyviä saaria.

(Aamu-usvainen näkymä laivankannelta tyynelle merelle)

Satamasta suunnattiin ratikalla kohti matkamme määränpäätä eli rauhan aukiota ja Peace memorial museota. Rauhan aukion vieressä hypättiin pois ja käytiin hotkasemassa pikaisesti kareeraisut (intiasta peräisin oleva riisiruoka, missä on maittava curry-kastike). Seuraavaksi suuntasimme museoon, missä näkyikin heti suuret määrät länsimaisia turisteja. Ei lienee muualla Japanissa näe yhtä paljon länsimaalaisia yhtäaikaa. Miellyttävä oli huomata, ettei ydinpommilla ole Hiroshimassa ainakaan museossa ruvettu rahastamaan. Sisään pääsyn hinta oli nimelliset 50 jeniä eli alle 50 centiä kotoista rahaa. Vaikka museon olikin jo aikaisemmin nähnyt, niin katsottavaa kyllä riitti ja huomasin tankkaavani kaikenlaista tietoa ja kuvaavani niin autuaasti, että Veli-Matti ja Hiski joutuivat odottelemaan pitkän tovin museon loppupäässä. Kaiken jälkeen voi vaan todeta, että ihminen on kyllä kaikista turhin olento. Tosin missään ei tietenkään mainittu syitä siihen, miten Jenkit ajautui sotaan Japania vastaan. Eli että Japani hyökkäsi ja aloitti sodan yhdysvaltoja vastaan Pearl Harborissa. : / Halukkaille lisätietoa tapahtuneista.

(Markus ja taustalla yksi harvoista pommituksissa pystyyn jääneistä rakennuksista)

Museon jälkeen käppäiltiin puistossa ja katseltiin muistomerkkejä. Uusi hieno muistomerkki on atomipommin uhrien muistohalli. Voisipa sanoa että muistomerkin pyhin oli kaikessa komeudessaan mykistävä. Muistomerkki oli iso pyöreä sali minkä keskeltä aukesi näkymä pommin jälkeiseen Hiroshimaan pommin rähäjdys pisteestä. Tämä 360 asteen panoraamakuva muodostui 140 000 (luku vastaa uhrien lukumäärää vuoden 1945 loppuunmennessä) kohokuvioisesta keramiikkalaatasta! Ja tämän salin jälkeen oli näyttö ruutuja, mistä pystyi selaamaan sillä hetkellä 13 738 uhrin taustatietoja. Tietojen kokoamiseen on nähty valtava vaiva. Näistä uhreista löytyi nimi, ikä, taisi olla ammattikin ja lähes kaikista vielä kuvakin! Mykistävää.

(Hiroshiman atomipommin uhrien muistomerkki)

Muutapa emme Hiroshimasta halunneet nähdäkkään. Paluulaivan lähtöä odotellessamme kävimme hörppäämässä kalliit kahvit. Takaisin Matsuyamassa olimme puoli 8 aikaan illalla. Kyllä siinä tuli 11 tuntia taasen reissattua naisporukan ja Aapelin vietellessä lepo päivää kotona.

Eilen torstaina 5.5. lähdimme Kertun kanssa sitten oikein shoppailemaan. Ensiksi hommattiin käytetyt polkupyörät molemmille, sillä niillä liikkuminen on helpointa. Hintakaan ei ollut päätä huimaava. Pyörät oli reilu 5000 jeniä kappale (illemmalla törmäsimme tavaratalossa samanhintaiseen lastenhattuun!) eli n. 50 euroa. Ei sillä Suomessa kummoista pyörää saa. Pyörillä sitten hurrautimmekin keskustaan kiertelemään tavarataloja ja n. 2,5 km pituista ostoskujaa. Kaikenkaikkiaan aikaa siihenkin vierähti melkein työpäivän verran. Haavin tarttui vain muutamaa erilaista viinirypäleesanssi karkkia ja 512 Mb xD-mallin muistikortti kameraan. Tällä kortilla pitäisi onnistua panoraamakuvien otto meidänkin kameralla, mutta toistaiseksi en ole sitä saanut toimimaan. Toivottavasti se vielä onnistuu niin saisipa laitettua parempia maisemakuvia tännekin.

Tänään oli sitten kotipäivä. Kaisalle ja Hiskille suotiin kahdekeskistä vapaa-aikaa ensimmäistä kertaa 10 kk ja Aapeli poika jäi kummien ja isovanhempien hoiviin. Kaisa ja Hiski malttoivat olla reilu 4h poissa ja Aapelikin viihtyi meidän seurassa oikein mainiosti. Ikäväkään ei ehtinyt yllättämään. Vaipan vaihto, nukuttaminen ja syöttäminenkin sujui meiltä moitteetta. Mukava kotipäivä, mutta alkaa jo sisällä oleilu riittä. Taidampa lähteä ulkoilemaan juuri pimentyneille kaduille. Ehkäpä sitä illalla käydään kurkkaamassa hieman viikonloppu elämää. :D

-markus-

Kashima - hirvisaari

(Kashiman saari)

Eilen tiistaina lähdimme koko joukolla käymään pikkuruisella saarella, jossa elelee puolikesyjä japanin hirviä. Korttelin päässä olevalta bussipysäkiltä hyppäsimme kyytiin. Matka meren rantaan kesti vajaa puoli tuntia. Lauttamatka saarelle kesti huikeat 4 minuuttia! Saaren pääsi kiertämään kokonaan ympäri kapeaa rantapolkua pitkin. Ilma oli aika sumuinen, joten näkyvyys ei kantanut kovin pitkälle muihin saariin. Olihan tuolla kuitenkin muutakin näkemistä rantakallioilla, simpukkahietikoilla sekä aaltojen rantaan heittäneissä leväkeoissa ja ränsistyneenkin vanhoissa shinto-pyhäköissä.

(Rantakallioilla)

Kierroksen jälkeen syötiin taas eväät. Tällä kertaa olimme ostaneet ne puodista, jossa jokainen sai astiaan koota oman bentoo-kokonaisuutensa. Tarjolla oli neljää erilaista riisiä, monenlaisia kasvishärveleitä, paistettuja lihoja ja kaloja sekä salaatteja. Hinta annokselle määräytyi painon mukaan. Japanilaiset bentoot syödään hyvin usein kylmänä. Siinä ruokailessamme alkoi satamaan vettä. Osa porukasta lähti kuitenkin vielä kiipeämään saarivuoren harjalle katsomaan metsässä vapaana laukkaavia hirviä ja laajalle avautuvaa merimaisemaa. Matka ylös mutkittelevaa polkua pitkin kesti noi 15 minuuttia, joten kovinkaan korkea vuori ei ollut kyseessä. :) Hirviä loikoili polun varrella yksittäin tai kaksittain. Jotkut vain tuijottaa tapittivat meitä, jotkut hätkähtivät vähän ja loikkasivat loitommalle. Japanin hirvet ovat melko siroja, enemmän peuraa kuin Suomen hirveä muistuttavia otuksia. Kaatosateen takia maisemat vuoren laelta eivät harmi kyllä olleet ehkä parhaat mahdolliset.

(Saaren huipulla)

Paluumatka sujui likomärissä vaatteissa värjötellessä, mutta maistuipa kotiin päästyämme kuuma kahvi entistä paremmalta.

-kerttu-

Yöllinen kapakkareissu ja hanamit puistossa

Eilen yöllä laiskan sunnuntain päätteeksi päätimme Hiskin kanssa lähteä tutkailemaan paikallisia kuppiloita. Kadut olivat aivan hiljaisia ja kaikki paikat näyttivät olevan pimeinä. Puoli yhden aikaan löysimme paikan, joka oli vielä auki. Tämä Bar & Kitchen niminen paikka vaikutti oikein mukavalta. Paikka oli hyvin pieni. Tiskillä oli 4 istumapaikka, joiden lisäksi oli 2 pöytää, joista toisessa oli kaksi tuolia ja toisessa neljä. Joten yksinkertaisella matematiikalla saimme baarin maksimi-vetoisuudeksi 10 henkilöä. Baari oli keskittynyt ilmeisesti hyvinkin paljon drinkkeihin. Viina- ja likööripulloja oli tiskit ja hyllyt täynnä. Minä tilasin yhden oluen ja Hiski yhden Jamesonin. Jamesonin löytymisessä meni hetki. Tiskillä ei ollut kuin kolme muunlaista viskiä - laatumerkkejä kuulema. Hyllyltä lopulta Hiski bongas vajaan pullon, mistä irtosikin vielä yksi paukku. Tämän jälkeen omistaja kipaisi jonnekin ulos ja tuli piakkoin takaisin täyden pullon kanssa.

Baarissa oli meidän lisäksi kaksi muuta asiakasta, joiden kanssa siinä pian alettiinkiin juttelemaan. Pojat oli juhlimassa toisen 21-vuotis synttäreitä. Toinen poijista oli Dae ja toinen Gou. Gou oli kotonaan lomilla käymässä, mutta opiskelee lakia Tokyossa. Dae harrastaa voimistelua ja on töissä urheilukaupassa. Siinä turistiin poikien kanssa kaikenlaista mahottoman huonon japanin ja heidän mahdottoman huonon englannin sekoituksella. Semmoinen ihmekin pääsi käymään, että juotiin Hiskin kanssa koko baari tyhjäksi oluesta. Tosin siihen ei paljoa vaadittu. Taisi 4 oluen jälkeen varasto loppua ja baarimikko kipaisi taas kovasti pahoitellen olutta jostain hakemaan. :) Kaikenlaista kommellusta siinä sattui, mm. Daen ja Hiskin kädenvääntö, minkä hävittyään Daen piti päästä näyttämään taitojaan ja heitti autiolla tiellä baarin ulkopuolella pyörimällä puolivolttien sarjan. Näppärästi se sujuikin.

Siinä puoli kolmen aikaan sitten päätettiin sitten lähteä pois. Laskun tilaus, jonka loppu summa oli tasan 5000 yeniä. (Japanissa maksetaan baarissa vasta pois lähdettäessä.) Minä tilasin 3 olutta ja yhden margarithan ja Hiski 2 olutta ja 5 viskiä, joista 2 tarjottiin pojille. Pienen laskeskelun jälkeen tuumasimme saaneemme ainakin yhden oluen ilmaiseksi, sillä kaikki maksoi 500 yeniä. Meidän tilattuamme laskun omistaja taisi laittaa puljun kiinni sillä pojatkin maksoivat ja lähtivät. Hiskin kanssa teimme vielä pienen lenkin ja tutkailimme olisiko jokin paikka vielä auki. Läheltä niitä ei ainakaan löytynyt, joten kävelimme kievarinkauppaan (yksi jostakin syystä muotoutunut oma nimitys 24h auki olevalle pienelle kaupalle) ja ostimme yhdet oluet. Sitten hipsimme läheiselle ratikka pysäkille istuskelemaan ja nauttimaan juomista ja tarinoimaan niitä näitä lämpimässä kevät yössä. Lopulta vähän jälkeen 3 nukkumaan.

Tänään aamulla sää oli mitä mainioin. Koko aamu oli hanamin viettoon lähtöä suunniteltu ja lopulta monenlaisen vatuloinnin jälkeen Hiskin porukka jäi kotia Aapelin nukahdettua ja me muut painuimme Dogon (Dogo-onsen on Matsuyamassa sijaitseva Japanin vanhin yhä käytössä oleva furo) puistoon. Tosin tämän 'vatuloinnin' aikana ehdittiin käydä Kertun kanssa julistamassa kesämeiniki alkaneeksi pienellä kävelylenkillä. Ilma oli lämmin ja minä hilpottelin menemään ihan paitahihasillani ja syötiinpä ensimmäiset jätskitkin.

(Jätski maistui pikkukujilla kävellessä)

Hanamiretkelle lähtö ei lopulta vaatinutkaan pitkiä valmisteluja. Kaupasta otettiin valmiit eväät mukaan ja sitten painuttiin puistoon viettämään ja nauttimaan valkoisina hohtavista kirsikkapuista ja kesäisen tuntuisesta säästä. Ihmisiä puistossa oli hurjasti. Koboltinsinisillä pressuilla puiden katveessa kevään tuloa juhli paljon lapsiperheitä, firmojen työporukoita, kaverikuntia, naapuruksia ja vanhuksia. Yleisilmapiiri oli ilosta pulpattava. Retkiseurueilla oli kaikilla mukanaan suuret määrät evästä, jotkut joukkiot näyttivätkin ruokamäärästä päätellen aikovan viettää puistossa pidemmänkin aikaa. Ja tosiaan, tarkemmin katsottua joidenkin juhlijoiden kasvot punoittivat jo siihen malliin ja äänen voimakkuus oli noussut jo niihin korkeuksiin, että hanamia todella oli vietetty jo pari päivää yhteen menoon. Olipa eräskin japanilainen bisnesmies riehaantunut kevääntulosta (ja oluesta ja sakesta) jo niin antaumuksellisesti, että kravatti olikin salmittu pään ympärille otsapannaksi. Istualtaankaan hän ei meinannut pystyssä pysyä, vaan kellahteli vuoroin selälleen, vuoroin kyljelleen. Suusta kuului vain outoja örähdyksiä ja naurun röhähdyksiä.

(Puistoretki seurueemme)

(Vasemmalla riehaantunu bisnesmies ja oikealla tytön jalkojenjuuressa hänen lemmikki hillerinsä)

Enimmäkseen ihmiset käyttäytyivät kyllä hyvin asiallisesti. Oma sininen retkialustamme asetettiin kirsikkapuiden ympäröimän kentän reunalle. Viereisellä viltillä joukkio viritteli jo karaokelaitteitaan toimintavalmiuteen. Siinä syödessämme sedät alkoivatkin laulaa luikauttaa tunnelmallisia enkkoja (japanilainen iskelmä, joka usein lauletaan mahtipontisella vibraatolla). Kentällä jotkut pelailivat sulkapalloa ja pienimmät lapset tepastelivat ympäriinsä muuten vain riemuissaan. Puistossa leijui houkutteleva ruoankäry seurueiden omista grilleistä ja puistopolkujen vierustoille pystytetyistä myyntikojuista. Puiston keskellä sijaitsevasta metsiköstä kantautui satakielen liverrys. Oijoi, mukavata oli!

(Puistokaraoke)

(Retkipäivän kirsikankukkia)

Maltettuamme parin tunnin jälkeen kerätä kamppeet taas kasaan, ja lähdettyämme hakemaan polkupyöriä parkista, törmäsimmekin yhtäkkiä juuri paikalle saapuneeseen Aapelin porukkaan. Jäimmekin Kaisan, Hiskin ja Aapelin kanssa vielä kiertelemään puistoa.

Illemmalla käytiin maistelemassa herkutuksia ja kummallisuuksiakin liukuhihna-sushi-ravintolassa. Hihnalta vaan poimittiin halutut annokset ja eikun syömään. Minä tosin en kovin suuria kummallisuuksia maistellut - tyydyin perinteisiin herkkuihin, mutta Hiski maistoi muunmuassa sushia, missä riisin päällä lötkötti siivu raakaa naudanlihaa. Ei kuulema pystynyt pureksimaan - oli niin sitkasta, mutta urhoolisesti mies ne nielaisi. Yhdellä annoslautasella on yleensä 2 pientä sushia. Lasku määräytyy pöydälle kertyneiden lautasten lukumäärän mukaan. Kuuden hengen porukalla lopullinen saalis oli 35 lautasta ja lasku semmoiset 40 euroa. Eli ei nyt sitten kuitenkaan kovin kallista.

Näin nämä päivät vaan mennä vilistää, varsinkin kun tekemistä riittää. Mutta palataan taas, kun on jotain uutta tarinoitavaa. :)

-markus (ja kerttu)-

Hanamia odotellessa

Neljäs päivä japanissa, mutta emme ole päässeet vielä viettämään hanamia (kirsikankukka-piknik). Bentouta(kaupasta ostettavat valmiit eväslaatikot) ollaan kotioloissa maisteltu, mutta kirsikkapuiden katveeseen emme ole vielä päässeet. Eilisiltana alkoi sade, mikä jatkui tänä aamuna välillä hyvinkin voimakkaana. Iltapäivällä sade kuitenkin lakkasi ja alkuilta on ollut mukavan aurinkoinen ja lämmin. Tuuli on myös kova, mutta tuntuu aivan kesätuulelta, ei ole ollenkaan kylmä. Toivottavasti huomenna ei sada niin voitaisiin mennä ihan oikeasti hanamia viettämään.

(Vielä hiukan kipeä Aapeli isä-Hiskin sylissä)

Harmillinen tilanne oli myös Aapelin sairastuminen. Perjantain ja lauantain välisenä yönä Aapelille nousi korkea kuume ja koko eilinen päivä meni sairastaessa. Itkua ja huutoa kesti koko päivän. Untakaan kummipoikamme ei saanut kuin hyvin lyhyissä pätkissä. Illalla koettiin hellyyttävä tilanne, kun Aapeli, oltuaan syömättä koko päivän, innostui Hiskin käänteispsykologian avulla mutustamaan senbeitä (miedosti soijakastikkeella maustettu riisikeksi). Katselimme hiljaa ihastuksissamme, kun pieni mies pisteli ison keksin vähitellen kokonaan poskeensa, neljällä hampaallaan äänekkäästi rouskutellen. Tänään tilanne on ollut parempi. Poika on jaksanut jo naureskella ja konttailla. Kuumekin on laskenut reilusti. Kaisakin uskaltautui jättämään Aapelin ukin ja Kertun hoiviin ja lähti Soinnun kanssa furoon (yleinen kylpypaikka, jossa peseydytään ja mennään sitten lämmittelemään kuumaan vesiammeeseen). Tosin Hiski on pötköttelemässä, joten hätätilannetta ei pääse syntymään.

(Kirsikkapuu ja hauskasti leikattu mäntykasvi)

Laiska päivä tämä sunnuntai. Eipä ole mitään ihmeellistä tehty. Hanami-tilannetta olen tarkkaillut sekä päivällä että illalla. Eilen illalla tilanne oli tosi kehno: vain muutama hassu porukka isossa puistossa. Ehkäpä tosiaan huomenna kaikki piristyvät ja me pääsemme puistoon viettämään kunnon hanamia juhlakansaa pursuilevassa puistossa.

-markus-

PS. kunhan tässä kameran muistikortin täytyttyä käyn kameraliikkeessä laittamassa kuvat CD:lle lisään päiväkirjaan sopivia kuvia oikeille päiville. Tulossa myös pienehkö japanilaisten oluiden maku vertailu. 8)