Tulivuoressa

Keskiviikko aamuna starttasimme laivalla Matsuyamasta kohti Kyushun saaren Oitaa. Sää oli sateinen ja varsinkin aamulla hyvin sumuinen. Rannasta katsottuna isokin laiva katosi äkkiä sumun sisään.

Matkamme tarkoituksena oli mennä koko porukalla (me sekä Sointu ja Veli-Matti) rentoutumaan maailman isoimpaan tulivuorenkraateriin. Halkaisia vaatimattomat 24km etelä-pohjois suunnassa ja 17km itä-länsi. Määränpäämme oli Ason kaupunki, joka sijaitsee kokonaisuudessaan tämän valtavan kraaterin sisällä.

Matkalla Oitasta Asoon ikkunasta avautui upeat maisemat koko matkan ajana. Juna puikkelehtiylös vuorten rinteitä ja välillä myös niiden läpi. Huikeimmat maisemat näimme, kun saavuimme kraaterin reunalle. Ylhäältä näki kuinka japanille epätyypillinen maisema kraaterissa vallitsi. Hyvin tasaista ja vihreää. Juna laskeutui pikkuhiljaa kraaterin reunaa tasaiselle maalle. Ympärillämme joka puolella riisipeltoja.

Kummalisen näköinen tulivuoren kraateri

Saapuessamme Asoon satoi kaatamalla. Taksilla huruttelimme yöpaikallemme upeaan perijapanilais-tyyliseen onsen-hotelliin. Kuluneuvojen myöhästelyn takia ehdimme yöpaikallemme vasta juuri ennen illallista. Ehdimme käydä vain tutustumassa huoneisiimme ennen juhlavaa ateriaa. Ruokana oli yakinikua (lihaa ja vihanneksia, joita paistettaan itse pannulla ja kastettaan sen jälkeen mausteliemessä) ja lisukkeena kymmentä eri sorttia japanilaisia ruokia, joista jokainen oli omassa astiassaan. Erikoisuutena raakaa hevosen lihaa. Tämä oli jo toinen kerta, kun tätä minulle (markus) tarjottiin ja ajattelin, että kyllä sitä pitää nyt maistaa. Tämä sikäläisen alueen perinneherkku nautitaan tosiaan raakan. Makua otetaan vain soijasta ja wasabista, jossa lihapalaa pyöräytettään ennen syömistä. Täytyy sanoa, ettei se kyllä pahaa ollut, varsinkaan, sitä oli soijassa pyöräyttänyt. Ilman sitähän se ei olisikaan maistunut miltään. Sitkasta liha kyllä hieman oli. Kokeilimme mielenkiinnosta myös paistaa tätä hevosenlihaa, vaikka se olikin "kiellettyä". Täytyy sanoa, ettei se kyllä kovin ihmeellistä paistettuna ollut. Ei pärjää naudalle ja olipa melkein parempaa raakana.

Ruuan jälkeen kylpyyn onseniin, missä oli myös ulkofuro (käytetään myös nimitystä rotenburo). Oli hauska istuskella ulkona kuumassa vedessä ja kuunnella semien siritystä ja sammakkojen kovaäänistä kurnutusta.

Kerttu ja Sointu kirmailevat ruohoniityn lumoissa

Aamulla heräsimme aikaisin, jotta ehtisimme käydä uudelleen onsenissa ennen aamupalaa. Aamupalan jälkeen bussilla kohti tulivuoren keskusta, edelleen aktiivista pienempää kraateria jätti kraaterin sisällä. Päivä oli pilvinen, mutta onneksi ei satanut. Aktiivinen kraateri on yksi viidestä huippusta ison kraaterin keskellä kohoavalla vuorella. Tosin meiltä jäi tällä kertaa huipentuma näkemättä. Kraaterin reunalle ei päässyt katsomaan sinä päivänä tavallista voimakkaampien myrkkykaasu purkausten vuoksi. Rikin katku kyllä tuoksui paikoitellen alempanakin. Pilvisyyden vuoksi emme nähneet myöskään kraaterista kohoavaa savupatsasta.

Mutta tämä ei haitannut. Maisemat oli sen verran hulppeat ja erikoiset koko alueella, ettei harmita, vaikkei kraaterin reunalle päästykkään. Erikoista muuhun Japaniin verrattuna täällä oli aivan puuton ja vihreä ruohon peittämä maa. Juoksimme kukkuloilla ja lampien rannoilla sydämemme kyllyydestä. Tämä paikka on ilmiselvästi hyvinkin suosittu. Ainakin alueella parveilli useita kymmeniä bussilastillisia turisteja. Oli koululaisryhmiä, eläkeläisiä ja paljon Korealaisia. Tätä voisi ehkä pitää ainaona miinuspuolena koko paikassa.

Oli autuaalista pötkötellä vuorilla sumun keskellä

Asosta lähdimme takaisin kotiapäin iltapäivällä. Juna ja laivamatkan jälkeen olimme kotosalla vasta vailla yksitoista. Iltapalan jälkeen kömmimme matkasta uupuneina nukkumaan. Matka saldoksi kertyi monta uutta kokemusta ja 150 kuvaa, joten kuhan tässä taas saadaan kuvat CD:lle niin laitetaan niitä näytille. :)

Sumo turnamentti

Jaahas, sitä onkin taas kivasti ehtinyt vierähtää aikaa viime kirjoittelusta. Kokonainen viikko. Täällä on vallinnut oikein kesäiset säät, parhaimmillaan jotain 27, ja ollaankin pyöräilty paljon ja yritetty välttää auringonpistosta. Aikaa on myös mennyt reilausreissun suunnitteluun. Matkasuunnitelma saatiin tänään aikalailla kasaan ja tarkoitus on lähteä reissun päälle ensiviikon keskiviikkona. Ensimmäinen määränpää on Hokkaidolla, Pohjois-Japanissa sijaitseva Toya, missä on pari pientä tulivuorta ja luonnonsuojelualue. Ja sieltä sitten Tokyoon ja pikkuhiljaa takaisin kohti Matsuyamaa.

Tänään oli viimeinen kuukausittainen kirkon kokkauskerho ennenkuin Sointu ja Veli-Matti palaavat takaisin Suomeen. Spesiaalia oli se, että se oli meidän johtama. Tai oikeastaan Kerttu oli reseptit suunnitellut ja sitten vain oltiin mukana kerhossa ja Sointu käänsi kaiken Japaniksi. No totuuden nimissä minä vain haahuilin siellä vähän edestakaisin ja auttelin pikkuhommissa, kun muut laittoivat ruokaa ja tulin sit vasta syömään. :) Ihan mukavasti meni. Rouvat tykkäsivät kasvispiirakasta ja aprikoosipikkuleivistä.

Reseptien tulkkausta innokkaille kokkikerholaisille

Eilen alkoi myös suuri ja odotettu SUMO TURNAMENTTI!!! Kahden päivän kisojen jälkeen suosikiksemme on noussut bulgarialainen ottelija. Reilu kaksimetrinen sympaattisen näköinen järkäle. Tätä sitä jatkuu seuraavat kaksi viikkoa. Tosin loppuhuipennuksia meidän pitää yrittää seurailla reissusta käsin. Mutta eiköhän se onnistu, kun vain menee kisa-aikaan johonkin kuppilaan. :)

-Markus ja Kerttu-