Tobe ja rusketusraidat

Tiistai-aamuna Hiski lähti siinä 7 aikoihin Matsuyaman lentokentälle ja sieltä Osakan kautta takaisin Suomeen. Me ei siinä vaiheessa vielä jaksettu heräillä, vaan pötköteltiin vielä muutama tunti. Aamiasen jälkeen päätettiin lähteä Kertun kanssa kartoittamaan muutamaa mielenkiintoisen oloista kahvilaa, joiden mainosflyerit tarttui mukaan levykaupasta. Hommahan meni ihan harakoille. Kotona oltiin kartasta katsottu tarkat paikat, mutta ne pääsi unohtumaan. Kaiken lisäksi hortoilimme heti keskustaan tultuamme pari tuntia Laforet nimisessä ostoskeskuksessa. Laforet on idealtaan samantyylinen kuin joku Forum, missä on pikkukauppoja tusinoittain. Pääasiassa nuorekkaita (ja kalliita) vaatekauppoja, mutta ylhäällä myös iso levykauppa, kirpputori ja mielenkiintoinen krääsäkauppa, mistä yllätykseksemme löytyi myös mahtava valikoima kirjoja (mm. arkkitehtuuri, sisustus, kulttuuri ja graafinen suunnittelu). Laforeten jälkeen hoiperreltiin väsyneinä ja kiukkuisina kauppakujalla vielä jonkin aikaa ja lähdettiin kotia, löytämättä sitä mitä alun perin lähdettiin etsimään. :)

(Matkalla Tobeen ufo laskeutui kaupungin ylle, mutta Markus otti sen aika rennosti)

Keskiviikkona lähdettiin koko porukalla Tobeen. Tobe on keramiikkakylä vuoristossa 15km päässä Matsuyamasta. Me Kertun kanssa päätettiin ottaa homma kuntoilun kannalta ja lähdettin reissuun pyörillä ja muu porukka tuli perässä bussilla. Me lähdettiin matkaan jo klo 10.30, kun muut tuli klo 12.15:n bussilla. Kertun kanssa ajeltiin rauhakseltaan ja kierrettiin huvikseen pikkutietä, vaikka Tobeen olisi johtanut suorempi ja isompikin tie. Pysähdyttiin matkalla myös isossa keramiikkamyymälässä, mikä oli jo ennen Tobea. Perillä oltiin klo 12.30. Haettiin kaupasta pikkueväät ja syötiin siinä muita odotellessamme. Klo 13 aikoihin bussi saapui ja päätettiin Kertun kanssa yllättää muut nurkan takaa. Itse siinä tohinoissamme suunniteltiin jo kovasti yllätyksen yksityiskohtia eikä maltettu pysyä housuissamme. Ja niinpä Veli-Matin tulessa nurkan takaa esiin naurettiin vaan molemmat ihan kippurassa ja ylläri meni jokseenkin huti.

Ensiksi kierrettiin keramiikkamuseo läpi. Tobessa on ihan oma keramiikan tyylisuuntauksensa, Tobeyaki. Pääasiassa paksureunaisia valkoisia posliiniastioita sinisillä koristekuvioilla. Museossa selvisi Arabian Pro Arteen kuuluvan Fujiwo Ishimoton olevan lähtöisin Tobesta. Museosta saatiin 'Welcome to Tobe' -kupit, joita jaetaan kaikille paikassa vieraileville ulkomaalaisille. Soinnulle ja Veli-Matille ne oli kolmannet. Museon jälkeen päätettiin lähteä syömään, mutta eipä löydetty kylästä yhtään avonaista ruokapaikkaa, joten eikun kaupasto bentoo-eväslaatikot ja puistoon syömään. Syöminkien jälkeen kierreltiin katselemassa keramiikkaputiikkeja ja suunnistettiin mäen päälle kohti tehdasta, jossa olisi voinut seurata keraamikkoja työssään. Juutuimme matkan varrella yhteen mielenkiintoiseen puotiin niin pitkäksi aikaa, että saavuttiin tehtaalle juuri, kun pillit soi työpäivän päättymisen merkiksi. Eipä päästy siis tarkkailemaan Tobeyakin valmistusta.

Takaisin Matsuyamaan lähdettiin yhtäaikaa. Me pyörillä ja muut linjurilla. Vähän ennen Matsuyaman keskustaa saimme ruuhkaan juuttuneen bussin kiinni pyörillä. Muitten ilmeet oli näkemisen arvoiset, kun siinä hetken ajelimme bussin vierellä ja vilkuteltiin ikkunasta sisään. Muiden piti tulla vielä keskustasta ratikalla kotia, joten ehdimme Kertun kanssa varttia aikaisemmin perille.

Kotona huomasin käsivarsieni palaneen ihan punaisiksi. Päivä oli ollut sen verran kesäinen jo, että olin tarennut ajella pyörällä lyhythihaisessa paidassa. Eipä tietenkään juolahtanut mieleen, että olisikohan kannattanut varustautua aurinkovoiteella, kun ensimmäisen kerran taas pitkään aikaan viettää auringossa koko päivän. Piti sitten rauhotella käsivarsia viileällä suihkulla ja paksulla rasvakerroksella ennen nukkumaan menoa. Kädet on vielä nyt perjantainakin kirkkaan punaiset. Rannekello ja T-paidan hihat piirsivät ensimmäiset 'rusketusraidat' tälle vuodelle. :)

Torstai olikin sitten taas sadepäivä. Kertun ja Kaisan kanssa päätimme lähteä katsastamaan Matsuyaman lasimuseon, missä oli esillä töitä edo-kauden loppupuolelta lähtien (1840- ). Työt olivat hienoja, varsinkin eräät pienet sakekupit, joiden sisään oli onnistuttu laittamaan kankaisia kukkia ja pikkuruisia japanin lippuja. 1000 jenin (reilu 7 euroa) hinta pääsylipusta tuntui kyllä turhan kallilta, kun otetaan huomioon ettei englanninkielistä selostusta ollut saatavilla lainkaan kirjallisena eikä suullisena. Hämärän peittoon jäi, mistä päin Japania lasiesineet olivat, kenen ne olivat, millaisessa käytössä olleet, milloin ne oli tehty, minkälaisilla välineillä esineet oli tehty, ym. Museon päätteeksi oli hieno ja kallis kahvila, upea lasiteoksilla somistettu puutarha ja museon myymälä.

Tänään perjantai on mennyt pääsiäisvalmisteluissa. Kertun kanssa ollaan käyty ruoka ostoksilla Soinnun ja Veli-Matin puuhaillessa kirkon töitä. Äsken kävimme Kertun kanssa pyöräretkellä lähi vuorilla. Mukava reilu 6 km lenkki nousi viljeltyjen vuorten päälle läntisellä puolella Matsuyamaa ja laskeutui takaisin itäpuolella.

Viikot täällä vierähtääpi vauhdilla ja tekemistä on ainakin toistaiseksi riittänyt. Minä olen haaveillut hiukka golfin lätkimisestä oudoilla harjoituspaikoilla. Jospa sitä jokupäivä...

Hyvää pääsiäistä

-markus ja kerttu-

Kalassa

Maanantai, vettä tulee taivaalta ihan riittävästi. Tämä päivä on taas mennyt aikalailla sisällä köllötellessä ja kirjaa lukiessa. Kaisa ja Hiski on taas päästetty shoppailuretkille kahdestaan ja me olemme vahtineet samalla Aapelia. Hiski lähtee huomen aamulla takaisin Suomeen. Kaisa ja Aapeli jäävät siis tänne vielä toiseksi 2 viikoksi.

Mutta, palataanpa pari päivää taaksepäin ajassa. On jäänyt hiukka juttua rästiin.

Perjantaina illan päätteeksi päädyimme taas Hiskin kanssa lähtemään yöelämään. Löysin aikaisemmin päivällä Matsuyaman yöelämän keskuksen, muttemme jaksaneet lähteä sinne asti enää puolen yön jälkeen. Päätimme mennä jo tuttuun Bar & Kitcheniin. Paikalla ei ollut silloin muita, itse asiassa ovella oli ketju edessä, mutta huhuilimme sisälle onko paikka vielä auki. Omistaja tuli ulos ja pahoitteli kovasti ja aluksi sain sen käsityksen että paikka on kiinni. Siinä hetken jotain pahoiteltuaan ja mietiskeltyään hän pyysi odottamaan hetken ja meni sisälle järjestelemään paikkoja. Hänellä oli näköjään pieni hyllyremontointi kesken, muttei se olisi meitä haitannut. No kuitenkin, hetki siinä odoteltiin ja lopulta baarimikko tuli aukaisemaan ystävällisin elein ketjun ja ohjasi meidät sisään.

Vietimme mukavan illan jutellen baarimikon kanssa jotain mitä nyt onnistuimme minun huonolla japanilla selittelemään. Englantia baarimikko ei ymmärtänyt oikeastaa ollenkaan. Hiski innostui maistelemaan erilaisia japanilaisia viskejä. Baarimikko naureskeli hämmästyneenä, kun tilasin Hiskille kerralla kolmea erilaista Suntory viskiä, vaikka hän oli tilannut juuri yhden oluenkin. Ei täällä taida olla oikein yleistä, että tilataan tuollaisia määriä kerralla yhdelle ihmiselle :) Minä maistelin yhden drinkin sattumanvaraisesti listalta ja sitten yhtä mielenkiintoisen näköistä likööriä. Hyvää oli ja päälle popsittiin puoliksi vielä iso lautasellinen kanapaloja. Ja kaikki maksoi vaan 500 jeniä/annos. Hiskin tilaamat 12 vuotta vanhat viskipaukutkin. Viskit oli kuulema oikein hyviä, eivätkä kuulema häviä ollenkaan skoteille. Kaksi viskeistä oli kuulema hyvin pehmeitä ja oikein maukkaita. Yksi sitten oli tuhdimpi pure malt viski, joka oli kunnon savun ja tervan makuinen. Sopii tuhdimmista viskeistä pitäville, mutta ei kuulema paha. Minä kun en noista viskeistä mitään tiedä... Vailla kolme menimme nukkumaan.

Lauantaiksi Sointu ja Veli-Matti olivat ilmoittaneet meidät kaikki tämän kortteliyhteisön hanamille (kirsikkakukka-piknik). Piknikin viettopaikaksi oli valittu lähellä sijaitseva pieni puistolämpäre ratikkareitin varrella. Tällä lämpäreellä oli noi 10 kirsikkapuuta ja kaikki oikein hehkeitä. Paras aika oli japanilaisten mielestä jo mennyt, mutta minusta oli ainakin hienoa, kun kukkien terälehdet sateli pikkuhiljaa niskaan tuulen puhkuessa niitä irti oksilta. Sinisille muoveille oli asettunut lähinnä korttelin vanhuksia, joilla oli aikaa viettää piknikkiä, ja me seitsemän. Pientä lisämaksua vastaan me muut kortteliin oikeasti kuulumattomat pääsimme mukaan oikealle japanilaisten hanamille.

(Kulmakunnan retkiseurue)

Kaava on näissä japanilaisten hanameissa lähes aina sama, varsinkin jos on vähänkin jonkin virallisemman porukan hanamit. Yksinkertaisetettuna homma etenee näin:
Piknik alkaa jonkin järjestäjän tai johtavan henkilön puheella, minkä jälkeen taputetaan. Sitten avataan bentoot (eväät)ja juomat ja nautiskellaan oikein kunnolla. Kaikkien syötyä joku pitää kiitospuheen, missä kiitellään kuinka olikaan mukavaa ja että ensi vuonna uudestaan. Sitten kaikki taas taputtaa, minkä jälkeen pakataan kamat ja lähdetään kotia. :)

(Matsuyaman ratikka)

Tosiasiassa se meni kuitenkin paljon hauskemmin ja leppoisammin. Bentoot oli oikein tuhdit. Pääruuaksi oli oikea monipuolinen ja täyttävä juhlabentoo kaikenlaisine outouksineen, koristeltuine riiseineen ja kasvislisukkeineen. Lisäksi oli erillinen napostelubentoo, jossa oli kahta erilaista kanaa ja kalamurekkeen tyylisiä paloja sekä keitettyjä soijapapuja. Juomaksi oli miehille kaksi tölkkiä olutta ja pullo vihreää teetä. Naisille yksi olut, vihreää teetä ja appelsiinimehupullo.

(Juhla-bentoot)

Korttelikunnan retkestä jäi hyvä mieli. Vaikka niin oli meitä siellä koolla melko erilaisten ihmisten joukko pikku Aapelista valkohapsiseen japanilaismummuun, tunnelma ja tilanne oli kaikille yhteinen.

Sunnuntaina lähdettiin kalalle meren rantaan. Retken organisoijina ja oppaina toimivat herrat Ninomiya sekä Ikeda. Alunperin kalareissu piti toteutua miesporukalla, mutta yhtäkkiä aikataulut muuttuivat niin, että herra Ninomiya auto lähti merelle päin klo13, kyydissään Hiski, Markus ja 'tulkiksi' pyydetty Kerttu. Klo 15 herra Ikeda ja Veli-Matti liittyivat kalaporukkaan kokouksesta päästyään.

Kalastelupaikka oli aivan Matsuyaman laivaterminaalin kupeessa, mistä lähtee mm. lautat Hiroshimaan. Herra Ninomiya oli unohtanut hankkia syötit onkiin, joten hän lähti niitä ostamaan ylenpalttisesti anteeksi pyydellen. (Ostoreissunsa ajaksi Ninomiya touhukkaana järjesti meille istumapaikat juuri tietystä rantakatoksesta, pyysi meitä syömään mukana tuodut eväät poissaollessaan ja jo kertaalleen lähdettyään palasi kertomaan vessan sijaitsevan viereisessä kopperossa. Voi noita ylihuolehtivaisia japanilaisia)

Pienen hetken kuluttua Ninomiya palasi syötit mukanaan. Pakastettuja hitusen kokoisia katkarapuja. Syöttiravuilla täytettiin onkisiiman päässä oleva pukkuinen säiliö. Koukut, joita oli viisi, jätettiin paljaiksi. Veteen laskettua ravunpirpanat alkoivat hiljalleen kohota säiliöstä ylöspäin kaloja houkutellen.

(Kalamies Markus)

Melko mielenkiintosta touhua, vaikka välillä viileästi pyyhältävä merituuli saikin nenän vuotamaan ja kärsivällisyyden hetkittäin ontumaan. Kaikenkaikkiaan kalasteltiin nelisen tuntia. Saaliiksi saatiin 9 kiisken näköistä pikkukalaa, 1 iljettävä ja karvainen meritoukan puolikas, läjä levää ja 1 fugu eli pallokala. 'Kiisket' lahjoitettiin kaikki herra Ikedalle ja toukanpuolikas, pallokala ja leväläjä heitettiin takaisin mereen. Markuksen ongessa käväisi myös hagi-niminen iso kala. Se oli suppusuinen, punertava, litteä ja isosilmäinen. Kuulemma oikein herkullinen ruokakala. Harmi vain, se pääsi livistämään karkuun juuri ennen kuin saatiin haavi käsille. Kyseinen kala nimittäin ei oikein tahdo tarttua kiinni koukuun pikkuisen suunsa takia. Erittäin hauska kalaretki. Kiitokset Ikedalle ja Ninomialle. :)

(Fugu - olkaa hyvä)

Kalareissun päätteeksi menimme syömään Daikokuya nimiseen ravintolaan.