Japanissa

Jahas,tänään on 1.4. ja täällä aprillipäivää enää vajaa 2 tuntia jäljellä. Kovin rankkoja petkutuksia ei täällä olla toisillemme ladeltu. Parhaiten läpi mennyt höpöjuttu taisi koskea alastomia kiinalaisherroja tienvarressa odottamassa taksia...

Torstaina loppumatka Matsuyamaan sujui aika mukavasti. Junien vaihtoajat olivat yllättävän lyhyitä. Matkaseurueen suuri koko, vauva rattaissa ja mukana raahattavat matkatavararöykkiöt olivat kaikki osaltaan hidastamassa kulkua. Junien vaihtoja oli yhteensä kolme, joissa aina täytyi kulkea monet portaat/hissit ja läpäistä matkalippuportit. Joissakin vaihdoissa aikaa oli vain muutama minuutti. Hiki siinä välillä kirposi jännityksestä, mutta perille päästiin!

(Toisena Matsuyama-iltana Dogon puistossa)

Pari päivää olemme nyt kerinneet kuljeskella ympäristössä ja ihmetellä Japanin kummallisuuksia. Aapeli on edelleen meistä huomattavasti vetovoimaisin japanilaismagneetti, mutta osan jopa häiritsevästä huomiosta olemme saaneet me muutkin. Markusta ja minua seurasi ruoka- ja päivittäistavarakaupan hyllyjen välissä kaksi pikkutyttöä hurjasti hihitellen ja 'hello, hello!' tervehdyksiä huudellen. Vastasimme tyttöjen tervehdyksiin kohteliaasti takaisin ja jopa vilkutimme, tämän uskoimme riittävän tytöille. Eipä kyllä, sillä tytöt vain innostuivat entistä enemmän, seurasivat hyllyjen lomasta joka askeltamme ja kuskasivat jostain vielä omat äitinsäkin meitä ihmettelemään. Rouvatkaan eivät hyssytelleet tyttäriään rauhoittumaan ja jatkamaan omia touhujaan, vaan siinä hyllyrivin päässä seistä töllöttivät hymyillen niin kauan kunnes olimme huikanneet makean iloiset tervehdyshuudot heillekin. Rouville sentään tämä kommunikaation määrä kelpasi, mutta tytöt jatkoivat vielä meidän ympärillä hyörimistä kassojen läpi aina ulko-ovelle saakka. Huhhuijaa! Mukavahan se tietenkin on, että ulkomaalaiset vastaanotetaan hyvin, mutta liika on kyllä liikaa.

Toinen ulkomaalaisfanitustempaus sattui tänään Matsuyaman linnavuorella. Kolme teinityttöä iski seurueemme kimppuun (minä, Markus, Hiski ja iskä) välittömästi saavuttuamme heidän näköpiiriinsä. Teinit puhkuivat intoa ladottuaan taas tutut 'hello, hello' (äännetään:herohero!) tervehdyksensä meitä kohti, osoittelivat kameroitaan ja pyysivät saada ottaa yhteispotrettikuvan meistä heidän kanssaan. Ohikulkija otti kuvat kaikkien kolmen tytön kameroilla, tytöt kiittivät onnellisena ja kumarrellen sekä keskenään innosta pälpättäen lähtivät tiehensä. Aika outo kokemus.

(Dogon puistoa)

Muilta osin Matsuyama tuntuu kodikkaalta paikalta. Nämä ensimmäiset päivät on kuluneet ennestään tuttuja paikkoja kiertäessä ja kaivattuja makuja maistellessa. Ruokakaupasta on lähtenyt mukaan paljon viinirypäle-esanssituotteita, erilaisia narskutuksia ja riisirullasia. Onneksi ihan kaikkea ei tarvitse keritä (ja ennenkaikkea jaksaa) syödä heti ensimmäisen viikon aikana! Vaikka kova on yritys. Hihih.

Ilmat on olleet melko viileät. Ilman takkia ei ulkona pärjää, iltaisin täytyy muistaa pukea myös käsineet ja lämmin huivi. Seuraaviksi päiviksi on luvattu vähän sateista, mutta jospa se siitä sitten alkaisi vähän lämmetä. Hauska olisi päästä kunnolla piknikille, ilman että huulet jäätyy juomatonkkaan kiinni tai ruoka huuhtoutuu sadeveden mukana talven jäljiltä pystyyn kuolleelle 'nurmi'kentälle.

-Kerttu-

Matkalla kohti Japania!

"Alkuun tiedoksi! Laitteistollisista syistä emme voikkaan päivittää reaaliajassa kuvia matkapäiväkirjaamme, vaan joudumme lisäämään niitä jälkikäteen, kunhan kuvat on ensin saatu kameralta CD:lle. Ilmoittelemmepa sitten aina erikseen milloin kuvia on lisätty."
"nyt voi myös kommentoida"

Keskiviikko 29.3.2006, klo 8.30 möngitään Kertun kanssa hereille Antin ja Viivin luona. Maanantaina tultiin Lahdesta bussilla Helsinkiin ja täällä ollaan palloiltu lähes yksin omaan aikaa kuluttaen. Ei oikein mikään sen ihmeemmin jaksa kiinnostaa. Kerttu ei edes jaksanut innostua Alphonse Muchan näyttelystä Ateneumissa! Matka on vain kokoajan mielessä. Tosin mukava oli tuttuja ja sukulaisia nähdä :)

Klo 14 hujakoilla sitten valmistauduimme lähtöön. Päädyimme lopulta tilaamaan taksin bussin sijasta päivän kävely retken perusteella. Reilun 1 km matka loskaisella tiellä rinkkojen ja yhden painavan matkalaukun kanssa räntähiutaleiden läsähdellessä naamalle ei jostain syystä nyt vaan innostanut.

Hiskiläiset saapuivat kentälle hiukan vailla kolme, mikä olikin viimeisin suositus. Tosin lento oli n. tunnin myöhässä joten kone starttaisi vasta klo 18 tienoilla. Check in -pisteellä sitten selvisi, ettei Kertun Kaisa-siskolle ja hänen pojalle Aapelille löytynytkään elektronisen matkalipun ilmoittamia paikkoja. Noo... sitten vaan Finnairin tiskille asiaa selvittelemään. Lopulta paikat järjestyi, tosin emme päässeet Kertun kanssa Hiskiläisten lähettyville. Ulkomaanlentojen aulaan siirryttyämme oli tärkeys järjestys seuraava:

1. Jenien haku Nordean pisteestä (Valuutan vaihto sujui kätevästi verkkotunnuksilla ja vielä hyvällä vaihtokurssilla sekä halvoilla palvelumaksuilla [kaikki kulut vain 3,50 e])
   
2. Pistokkeen muunnin kappale suomalaisesta japanilaiseen (Kameran akkulaturia varten)
   
3. Yksi iso olut
   

Hoidettuamme asialistan kauttaaltaan asiaan kuuluvalla hartaudella siirryimme klo 17 aikaa euroopan ulkopuolisten lentojen aulaan, missä Aapeli keräsi suurta huomiota varsinkin Japanilaisten rouvien keskuudessa. Kone starttasi aikalailla tasan klo18 helsinkiläistä aikaa. Matka oli vihdoin alkanut.

"Tähän väliin pitää sanoa jotain Finskin lennoista. Ensinnäkin, pettymys esim. SASiin ja AirFranceen verrattuna oli henkilökohtaisten monitorien puuttuminen. Tämä loistava lisä aikaisemmilla reissuilla on edesauttanut matka-ajan tuntumista lyhyemmältä. Toiseksi, Finski ei tarjonnut ruokakahvien lisukkeeksi ilmaisia juomia (Bailey's, whiski, konjakki, gin tonic jne.) vaan velotti tästä lystistä 4 e. Viiniä ja olutta sai kyllä ilmaiseksi. Ruoka oli perus lentokonesettiä. Kolmanneksi (jotain positiivistakin :P), palvelu oli oikein kelpoa ja palvelua sai monilla kielillä - varsinkin Suomella, vaikkei sitä tällainen maailman matkaajaa ole ennenkään tarvinnut. Neljänneksi, paras puoli - matka-ajan lyhyys. Lento oli kestoltaan vain 9 h 15 min kun taas SASilla menee köpiksestä puolisentoista tuntia pidempään. Sekä suoraan Helsingistä!" -markus-

(Tunnelmia lentokoneesta)

Itse lento sujui oikein mukavasti. Aapelinkin pärjäsi oikein mainiosti ja keräsi ympärilleen valokuvaavia ja ihastelevia japanilaisia rouvasturisteja. Klo 9.15 japanin aikaa (klo 3.15 suomen) koneen pyörät tupsahtivat Kansain kansainvälisen lentokentän kiitoradalle. Olimme saapuneet vihdoin Japanin maaperälle.

"Matkasta kentältä Matsuyamaan kirjoitellaan huomenna, kunhan saadaan ensiksi hiukka levättyä. Ei tullut paljon matkalla nukuttua. Mut nyt koti furoon ja sitten koisimaan." -markus-